Inspiraation poikasta

Kävin tänään ohimennessäni kirjakaupassa - jokin veti mua sinne - vaikken nyt mitään tiennyt tarvitsevani. Siellä sattui olemaan tyrkyllä sellasia tusseja, joilla voi piirtää mm. kankaalle, lasille, puulle. UUH, heti rupesi kuumeisesti raksuttamaan mitä kaikkea niillä voisikaan tehdä- ja vähän itseänikin jännitti, etten liikaa innostuisi, ettei meillä ole kohta jotain ihmeköynnöksiä piirretty joka piirongin kulmaan...

No, nehän lähti matkaan! Kuten kuvasta näkyy. Ja lähti myös washi-teippiä ja vähän muutakin.

Kotona sitten kaivoin kellarista tuolin, jonka olen joskus jossain kaupassa saanut tyyliin kaupanpäällisiksi  - tai itseasisassa niitä on muutama - ja ajattelin, että hmm. tää saa nyt luvan toimia koekaniinina! Tuoli on sikäli keskeneräinen, että siitä puuttuu istuinosa! Aika vitsikäs siis! Sen takia se on varmaan projektiksi jäänytkin. Toki olen jo teettänyt siihen vanerin, noh, siihen se sitten jäikin. Sillä kertaa.

 Tässä vähän parvekkeelle kasattuna näitä tarvikeita, josta ajattelin loihtia yksinkertaisen asetelman.

Kylläpäs oli mukava alkaa piirtelemään tuoliin! Voi vitsi, kun rupes ihan lapsettamaan! Ei sitä lapsena olisi tullut mieleenkään, että olisi uskaltanut piirtänyt johinkin mööbeliin! Huh! Tosin jos oikein muistan, niin taidettiin me niitä tarroja äidin kauhistukseksi läiskiä pitkin kerrossängyn reunoja... eikä niitä saanut millään pois. Vaikka, eipä tuo meitä haitannut pätkääkään.

Nyt oikein tuntui, miten ilo alko kuplimaan ja luovuus kukkimaan - eli kukkaahan siitä pukkas! Tai jotain sentapaista. Ja onnenpisaroita. Tai jotain ihania rakkauspisaroita, joita taivaalta päälleni lankeaa. (niitä odotellessa, hehe) Niitä tuli loppujen lopuksi 9. Se on semmonen hyvä fengshui luku.

Lopuksi siitä tuli sitten tämmöinen. Ainakin toistaiseksi. Vein sen partsille - halusin sinne jotain erilaista ja tämä saa nyt kelvata tähän hätään - ja kaivoin myös pöydän ja vähän muutakin rekvisiittaa esille. Eikös näytäkin jo ihan hyvältä? Tuolin istuinosaa toimittaa nyt pieni punavalkoinen räsymatto - ei kaikista pehmein peffanalusta, mutta kelpaa vähän aikaa. On sentäs joku paikka mihin takapuolensa tällää, eikä tarvitse pelätä että putoaa tuolin sisään!

No, aika askeettinen tuosta tuli. Pitää laittaa vielä pehmustetta tuoliin. Ja kyllähän tuo kaverin tuohon viereensä kaipaa. Vai mitä olet mieltä? Näyttää muuten vähän yksinäiseltä, eli eiköhän tässä joku kaunis ilta toinenkin tuoli pääse työn alle.