Eli katso, että peli heijastaa mieluiten jotain kaunista- ei vaan katsojassaan vaan ympärillään.
En lakkaa ihmettelemästä miksi meille myydään edelleen kylpyhuoneeseen niitä näppäriä peilikaappeja - no, ehkä valmistajan mielestä näppäriä: aukeavat kivasti keskeltä, voi surutta jaotella sun ja mun puolen ja kas vain: aina kun vilkaiset aamuisin unisena peiliin, on pää keskeltä poikki! Argh! Ei mikään järin hyvä päivän aloitus, eihän? Suosittelen pikimmiten vaihtamaan peilikaapin sellaiseeen, missä on yksi iso peili - hyvin ne hammasharjat ja putelit senkin taakse (tai siis: ei niitä tarvitse senkin taakse viedä, peilin taaksen vain, heh) mahtuu ja näkee itsensä kokonaisena aamuisin, heti herättyään. Eli iso plussa sille.
Samoin nämä iänikuiset palapeilit. Vai - onko jollain näitä vielä seinällä? Ne vain pirstaloivat kaiken mitä näyttävät - vai mitä olet mieltä; tuleeko palapeiliin katsoessa hyvin tasapainoinen olo?
Entäs sitten julkiset tilat? Tässä tapauksessa lähinnä mietin tiloja, kuten tämä katto Tallinnan laivalla. Miten palapeilit katossa ovatkin sopivasti juuri väkevien kohdalla? Ettei vain olisi tarkoitus lähettää shata eli ns teräviä nuolila (ei nyt oteta ihan kirjaimellisesti) alaspäin ja sekoittaa ajatukset, mieli. Niin, ettei ajattelisi selkeästi miksi ja kuinkas paljon niitä väkeviä tulikaan lastattua. Laivalla kun ollaan.
Tämä sama taktiikka on käytössä tietääkseni jossain peliluolissa, isossa maailmassa, en tosin ole käynyt niissä paikoissa, isommat on kertonu ;) Vai miksiköhän pala peilit on juuri tähän kohtaan tässäkin laivassa sijoitettu? Sitä sopii miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Voit jättää kommenttisi myös nimettömänä, jos haluat. (tai lisää nimesi kommenttiin). Se julkaistaan heti hyväksynnän jälkeen.