Kävin viikonloppuna maalauskurssilla ja se jotenkin sysäsi liikkeelle jossain syvissä vesissä kauan uinuneen halun luoda jotain maalaamalla. Tein myös ensimmäisen ison työni - ah, miten ihanan vapauttavaa! Olen aina haaveillut, kun jossain leffassa joku (yleensä neurootttinen taiteilija, heh) tekee niitä parimetrisiä tauluja tela heiluen jossain ateljeessaan miljoona väriä ympärillään joku T´saikovski taustalla pauhaten energioiden liikkuessa silminnähden huoneessa... Ja nyt pääsin kokeilemaan - kun oli tilaa ja hyvät telineet - tehdä sellaista reilun metri kertaa metri -kokoista taulua. Ei tullut tabula rasa pelkoa. Se oli ihanaa!
Tässä yksi kohta siitä - en koko taulua julkisesti halua paljastaa harjoittelijan töistä ;)
Olen aiemmin aina maalannut öljyväreillä ja vannonut niiden nimeen - nyt kun kokeilin akryylimaalia huomasin työn sujuvan joutusammin, kun sai lotrata veden kanssa eikä se ollut niin tahmeaa kuin öljyvärin kanssa maalaaminen. En silti hyljeksi öljyvärejä vastakaan, nyt vain ehkä tähän tilanteeseen on kiva tehdä jotain mitä ei tarvitse turhaan suunnitella ja miettiä sen kummemmin etukäteen - jotenkin se sopii nyt hyvin.
- tämä kohta toisesta maalauksesta -
- mun naiseuden monta muotoa -
Heh, tää ei varmaan muille avaudu samallalailla (eikä Luoja paratkoon tarvitsekaan!) - mulle se kertoo henk.koht, paljon asioita mun eri rooleista - mitä en ollut tajunnutkaan alitajuisesti tekeväni...
- tässä vielä yhdestä maalauksesta kohta - ihan vain koska näitä oli kiva tehdä -
Koska ei nyt haeta mestariteosta - vaikka saattaahan sellainen vahingossa paperista kuoriutua esille - ei voi tietää, jos ei kokeile :)
Ihania kesäpäiviä ja kiva olisi taas kuulla kommenttejanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Voit jättää kommenttisi myös nimettömänä, jos haluat. (tai lisää nimesi kommenttiin). Se julkaistaan heti hyväksynnän jälkeen.