Tänään voi kaikkien rakettien paukkeen ja juhlimisen lomassa miettiä myös mitä uudelta vuodelta haluaa, onko jotain korkealentoisempia ajatuksia vai riittääkö ihan vain se, että terveyttä piisaa ja elämä on mallillaan - mikä ei ole huono sekään! Erinomainen valinta.
Toitotan silti sitä kulunutta fraasia, "rauhaa ja rakkautta", koska se vaan on aina yhtä hyvä ja ajankohtainen. Me eletään kuitenkin aika nopeessa syklissä, asiat muuttuu nopeassa tempossa ja siihen on vastattava. Ei ole kauaa siitä, kun vielä kotona piti odotella, jos halusi olla paikalla, kun joku tietty soitti tai kun vietiin valokuvat kehitettäväksi ja odotettiin jännittyneenä viikko sitä, onnistuiko siitä 24 filmin rullasta 15 vai 10 otosta! Nyt se kaikki tuntuu ihan hullulta - muttei siitä oikeasti niin kauaa ole kuitenkaan!
Sanotaan, että aika kulkee nopeammin kuin ennen. Joskus jopa kaipaan niitä vanhoja (en kirjoita hyviä, vaikka tekisi mieli) aikoja, kun vaikka saattoi pistäytyä kaverin oven taakse ilman, että piti puoli vuotta etukäteen pyytää delegaatiota, että onko aikaa ja ehtiikö hetken höpötellä. Ettei vaan tupsahda väärään aikaan tai paikkaan ja häiritse pahasti jotain tärkeää tehtävää kuten somettamista - tosin eihän siellä ole kuin virtuaaliovia. Koska nythän se kaikki yhteydenpito käy näppärästi facessa tai whatsupissa tai missä lie instassa sitä voikaan mesettää ja posettaa ja pistää menemään - ihan surutta, kukin omassa pienessä poterossaan popparikulho nenän edessä tarvitsematta vaivautua itsestään sen enempi kuin sormeaan liikuttelemaan.
Joskus on kiva kuitenkin nähdä ihmiset ihan livenä, katsoa syvälle silmiin, lukea mitä siellä tapahtuu. Kuunnella toisen ajatuksia ja elämää. Ottaa osaa, myötäelää, nauraa yhdessä. Sitä mä ehkä kaipaan lisää ensi vuodellekin, mukana olemista, tuntemista, fiilistä. Hauskoja hetkiä; oli ne sitten pakkasessa lumisotasilla oloa tai kesällä kaverin terassilla iltateellä oloa - niitä pieniä hetkiä ajassa ja avaruudessa, jotka jää muistoihin, sinne pieniin soluihin, sydämen sopukoihin. Niitä hetkiä, joita muistoiksi kutsutaan.
Nimitttäin mä lupaan, että jokainen meistä muistaa kaikki ne pienet hetket ystävien ja rakkaiden kanssa enemmän kuin jonkun kaverin postauksen, johon itselläsi ei ollut osaa eikä arpaa (eikä arpoja myyty kyseiseen tapahtumaan) - vaikka siitä kohteliaasti tykkäsitkin. Joskus voi vähän sarkastinenkin olla, eikö? Ehkä siksikin tässä on miettinyt elämää enemmän, koska ystäviä ja rakkaita on tänä pian taakse jäävänä vuonna jäänyt montakin, jotkut vaan omiin oloihinsa, toiset poistuneet taivaan koteihin, enkelten luokse ja se aina hiljentää pienen ihmisen. Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Aina voi unohtaa ja antaa anteeksi.
Miten elämästä on tarkoitus nauttia, auttaa muita, jalostaa ajatuksiaan, nousta kirkkaimmalle kultaiselle tähdelle ja puhdistaa karmaansa - muutaman mainitakseni - ja toki näistä saa olla eri mieltä.
Mikä Sinulle on tärkeää, kerro ihmeessä, kuulisin mielelläni!
Mä ainakin toivon Sinulle upeeta, ihanaa, elämyksellistä uutta vuotta. Olkoon suojelusenkelit polkuasi johdattamassa ja kulkuasi seuraamassa, satakoot taivaalta rakkauspisaroita sydämeesi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Voit jättää kommenttisi myös nimettömänä, jos haluat. (tai lisää nimesi kommenttiin). Se julkaistaan heti hyväksynnän jälkeen.