Irtipäästäminen Fengshuin avulla

Usein tulee tilanteita, että täytyy käydä kaappeja läpi - viedä osa lapsen leluista tai kirjoista kirpputorille tai käydä omat vaatteet läpi, mitä enää käyttää. Yksi hyvä kohta elämässä on muutto. Tai jos innostuu muuten vaan käymään läpi tavaransa  - ihan kaiken. Silloin puhdistuu ei vaan mieli vaan ihan valtava määrä vanhaa energiaa, josta olisi ja oli jo korkea aika irtipäästää.

Ympäristöllämme on valtavan suuri merkitys elämäämme. Missä ja miten elämme - miten ympäröimme itsemme ja minkälaisessa energiassa elämme ja olemme. Ympäröimme kotimme monesti niin paljolla turhalla materiaalilla, että saatamme unohtaa sinne sekaan itssemmekin!

Fengshuin mukaan elementtejä on viisi erilaista: vesi, tuli, puu, metalli ja maa. Meistä jokainen kokee elementit erilailla riippuen myös siitä, mitä niistä itse edustamme (monta eri tapaa asiaa tutkia) - eli käyttäydymme erilailla ja keräämme erilailla roinaa (clutter) ympärillemme riippuen siitä mikä elementti tuntuu läheisimmältä.  Silloin esimerkiksi metallielementtiä edustava ihminen on enemmänkin organisoitunut ja haluaa pitää asiat järjestyksessä kun taas vaikka vesi elementtiä edustava kaipaa jotain luovaa ympärilleen. Yleensä maa elementttiä olevat ihmiset tykkäävät paljon kaikista tavaroista, he haluavat kerätä juuri ehkä niistä tunnesyistäkin tavaroita ympärilleen, erilaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ja sitten niistä on vaikea luopua, mistään ei tahtoisi päästää irti.

Me yksinkertaisesti näemme asiat omalla tavallamme - on kuitenkin hyvä joskus tiedostaa asiat mitä tekee, mitä säästää, miksi jostain on vaikea päästää irti, vaikka ehkä haluaisikin. Miksi on niin vaikea heittää pois tai lahjoittaa eteenpäin jotain vanhoja tavaroita? Sellaisia, joita tietää, ettei enää ikinä tule tarvitsemaan. Kuinka usein niitä sieltä laatikosta käy hiplaamassa ja muistelemassa? Tuskin koskaan.
Monesti jäämme vain kiinni johonkin tavaraan jostain tunnesyystä - ei voi laittaa pois jotain lapsen vauvavaatetta vaikka, koska se oli niin lutunen. No, voihan niitä muutaman säilyttää, toki. Mutta jos niitä lutusia on viisi kassillista - eikä uusia lapsia tulossa tai lapsenlapsista tietoakaan - kannattaako kaikkia säilyttää? Ehkä voisi tehdä vähän rankemman sorteerauksen. Minulla ei ole enää tätä ongelmaa - lainasin aikoinaan kaikki omien lasteni vauvanvaatteet ja sain vuosien päästä takaisin jonkun toisen sukupuolen (ei -polven) vaatteita nukenvaatteilla höystettynä - eli vola´: pääsin tuosta ongelmasta kertaheitolla! Ei tarvinnut mietttiä voiko jostain ihanasta laskea irti. Kaikki meni.

Omien vaatteiden kohdalla olen hillonnut jotain vaatetta vuosikausia - jos joskus vielä käytän sitä. Nyt olen rankalla kädellä käynyt läpi ja laittanut ne vuosia odottaneet nahkahousutkin pois - hyväksyn sen, etten nyt vain yksinkertaisesti mahdu niihin ja tokkopa enää käyttäisin, jos mahtuisin. Ne kuuluivat johinkin ihan toiseen elämään. Tai ehkä ne ei vaan sovi mun pirtaan.

Samoin voi olla jonkin ihanan maljakon kanssa, joka lahjaksi saatu, muttet pidä siitä? Mieti mitä energiaa se silloin värähtelee kotonasi? Aina kun näet sen? Onko se sellainen tavara, jonka haluat ehdottomasti säilyttää ja rakastat sitä - sitten miettiminen lienee turhaa, mutta jos kyse on jostain vaasista, jonka otat esille vain silloin kun sen antaja tulee kylään, jotta hänelle tulisi hyvä mieli niin suosittelen päästämään siitä irti. Ei ketään tarvitse mielistellä - se ei tee hyvää kummallekaan.

Aina puhutaan siitä, miten asiat pitää olla järjestyksessä ja organisoitu. Omalla työpöydällänikin odottaa pino paperita, jotka pitää selvittää. Siis pitää, ei pitäisi! Ne harmittavat siinä joka päivä enkä ole saanut itseäni niskasta kiinni, että kävisin sen läpi, aina on jotain muuta. Olevinaan. Mietin myös millä baguan alueella ne siinä ovat -kun näen pinon joka päivä se rassaa, kun en saa niitä perattua. Nyt olen antanut itselleni kaksi viikkoa aikaa käydä ne läpi. Tiedän miten paljon tekemätön asia syö ja vie energiaa. Se myös vie energiaa jostain uudesta, jota haluaisin aloittaa - mutten voi kun pino naputtaa tuossa vieressä syyllistäen.

Kuulutko sinä niihin, joilla tuppaa olemaan kotona tavaraa vähän siellä ja täällä? Itseaisiassa paljonkin. Kaapit pursuaa tavaroita - jos kutsumattomia vieraita tulee (tosin tänä nettiaikakautena taitaa olla aika vähissä) niin tulee kiire kasata kamat tylysti pyykkikoppaan ja saunan lauteille pyyheliinan alle piiloon. Keittiössä sama juttu: kippaat suurimmat romppeet muruineen päivineen johinkin laatikkoon? Ei kuulosta hyvältä. Silloin käy äkkiä niin, että se kaikki tavaramäärä vie meitä - syö meidän energiaa, väsyttää. Ei anna elämästä otetta.

Jos tavaraa on niin paljon, etttä tuntuu että uuvut sen alle - jotain tarvitsee tehdä. Ihminen tottuu asioihin. Tottuu siihen, että keittiönpöydällä - ja muillakin kenties - on tavaraa niin, ettei pintaa näy: siihen jää koulukirjat, kuivat ruokaostokset, postit, viikon vanhat postit, kaapista kaivetut tavarat, jotka eivät löytäneet koskaan paikkaansa, käytetyt kahvimukit... ja sitten vielä tuolinnojalle heitetyt puserot ja vaatteet, jotka jossain vaiheessa jäivät hetkeksi lepäämään siihen käsinojalle. Ja ennenkuin huomaatkaan, sama juttu sohvalla - sohvalta löytyy vaatteita selän taakse tyynyksi ja kun etsit sitä tv-kapulaa  ristisanatehtävien alta, saattaa kätesi sujahtaa viikon vanhaan tyynyn alle piiloutuneeseen leivänkänttyyn. Ei kuulosta hyvältä, eihän?

Me hyväksymme monesti hiljaa tottuen siihen, että sitä tavaraa vain valuu jostain mustasta aukosta - perheenjäsenet ovat kukin tottuneet ajan myötä siihen, että kaiken voi laskea hetkeksi käsistään - ja joku ne sitten hikipäissään siivouspäivänä koittaa epätoivoissaan laittaa paikoilleen - tai pyörii ympyrää, kun ei paikkaa kenties ole. Tavaraa on liikaa.

Ja mitä tämä kaikki tekee sille energialle mikä kodissamme vallitsee? Sanomattakin on selvää, ettei silloin hyvä, vitaalinen chi energia pääse kiertämään kotonamme tuoden niitä kaipaamiamme uusia hyviä tuulia, kirkkaita ajatuksia ja harmoniaa ympärillemme. Olo on lähinnä uupunut ja väsynyt. Niin väsynyt, ettei jaksa edes siivota. Ja siitähän seuraa pian se, ettei ole enää vain sotkuista vaan on myös likaista - ja jos niin pitkälle menee: se on jo pelottavaa, koska se äkkiä alkaa vaikuttamaan ihmisen mielenterveyteen ja äkkiäkös sitä masentuu, jos ympärillä on kaikenlaista sotkua ja tavaraa, joka ei sinne kuulu. Varsinkin, jos niihin sisältyy vanhoja tunnetiloja, silloin jäämme vangiksi kotiimme tavaroidemme keskelle ja saattaa huomata, että tavaroista tulee rakkaimpia, kuin omista läheisistä.

Ja joskus on hyvä muistaa, ettei mitään täältä mukaansa saa kuitenkaan. Käärinliinassa kun ei ole taskuja. On hyvä olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut ja osata laittaa sen eteenpäin jollekin toiselle, kun ei se enää palvele.

Olisi hyvä tarkistaa millä baguan alueella kaikki mahdollinen clutter eli roina sitten kodissasi sijaitsee? Sillä on luonnollisesti suuri merkitys - jos vaurausalueesi esimerkiksi on täynnä selvittämättömiä papereita, tuskin tarvitsee ihmetellä miksei rahaa virtaa sisään kuten toivoisit. Tai jos rakkauskulmaus on siivouskaappina - ehkä olet sen rakkautesikin siivonnut siinä samalla pois? Vaikka puhe onkin irtipäästämisestä... ei kaikesta tarvitse luopua - eikä ainakaan,  jos rakastaa -eihän?

Alussa oli puhe siitä tunteesta. Tunne voi olla niin voimakas, että ei uskalla päästää irti vanhasta. Jos ei muuta tulekaan? Jos sitä vielä joskus tarvitsee? Silloin emme päästä uusia asioita elämäämme. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettäkö mitään ei saisi säästää - toki meillä jokaisella on varmasti tavaroita, joilla on suuri tunnemerkitys ja hyvä niin. Ja vielä parempi ,jos se on positiivinen iloinen tunne, mikä siitä välittyy. Etttei nurkkiin kerry vain sellaista entistä, pysähtynyttä energiaa, joka lamauttaa. Tarkoitus ei ole jumittua, ei jähmettyä, ei jäädä paikoilleen. Vaan avartaa maailmankuvaansa. Päästää irti niistä asioista tai tavaroista, jotka eivät tässä kohtaa palvele ja tehdä tilaa uusille asioille elämässä.

Siksi se irtipäästäminen on tärkeää. Sulkea yksi ovi, jotta se toinen voi aueta. Avata ikkunat, jotta raikasta ulkoilmaa  pääsee sisälle. Tai Fengshuin mukaan: tuulta ja vettä - eli annetaan pärskyvien sadepisaroiden ikkunalaudalta värähdellä kotiimme energiaa raikkaiden syystuulien mukana!

Laitathan taas kommenttia, kiitos paljon - olisin siitä hyvin iloinen!

Mitä pelkäät - eli Ego vs Intuitio

Usein kuulee puhuttavan siitä miten egolla (anteeksi, Egolla) elämän eri tilanteisiin on loppujen lopuksi kaksi vaihtoehtoa: pelko tai rakkaus. Ja että kuinka sillä on suuri merkitys kummasta käsin teet päätöksiäsi. Yleensä Ego vaikuttaa siihen hurjasti. Egohan on mielemme luomus, rajaton ja määräämätön, jota kuitenkin kyselemättä kuuntelemme. Egomme määrää pitkälti sen miten ja minkälaisia päätöksiä tulee tehdyksi. Paitsi, jos osaa hyvin käyttää intuitiotaan - jossa tieto tulee jostain suuremmasta lähteestä - ja luottaa siihen. Rakkaus uskoo intuition luomisen voimaan.

Voimme pelätä erilaisia asioita. Niin työelämässä kuin parisuhteessa tai perheen parisssa - ihan missä vain. Pelko voi pitkälti ohjata käyttäytymistämme. Sitä voi tehdä asioita, vaikkei haluaisi, ihan vain koska pelkää mitä se vaikuttaa johonkuhun toiseen, tai että toinen suuttuu, loukkaantuu, pistää välit poikki, heittää lautaset lattialle, sanoo ikävästi tai sopimuksen irti. Mitä milloinkin. Tai pelätään, että itselle käy huonosti. Jos kertoo miten asiat on (noin niinkuin omasta mielestään) voi loukkaantua. eikä turha ole sekään sanonta, että don´t kill the messenger - niin usein olen sen itsekin kohdannut, että tiedän mistä puhun. Silti se oli tehtävä.

Meidän ego koittaa siis kaikin tavoin  puolustella tekojamme ja suojata, suojella meitä. Totuuden ja rakkauden hinnalla. Ja jos kerran ego koittaa suojella meitä - niin kysymys kuuluu: miksi ja miltä? Siltä totuuden tuskalta. Siltä, että asiat tuntuisivat oikeilta. Että laajenisimme sydämestämme käsin ja löytäisimme elämäntehtävämme. Loisimme ja eläisimme dharmaamme. Että joku kaunis päivä vain huomamme, ettemme oikeasti tarvitsekaan niin rankkaa suojamuuria, niin paljon piikkilankaa kuin on tullut ympärille rakennettua.

Pelko estää meitä näkemästä selkeästi - toisaalta emme tietenkään joudu ikäviin tilanteisiin, koska voimme näppärästi vältellä niitä, mutta kasvammeko silloin ihmisinä? Vai kuljemme vain silmät sokkona narusta pidellen, turtana tuttua reittiä pitkin - kertaakaan sivupolulle stiplaamatta? Silloin voi jäädä moni asia näkemättä, kauniit kesäkukat poimimattta ja suuri rakkauskin vain ajelehtii ohitsemme kuin pilvet kesäisellä taivaalla, koska olemme niin keskittyneitä egomme pelkoon, ettemme halua nähdä kauneutta ympärillämme, uskalla elää täysillä. Vai onko kaikki vain kuvitelmaa?  Onko niin, että ego meitä suojellessaan estää myös rakkaudellisia ajatuksia tulemasta läpi alitajuntaamme, manifestoituen elämäämme?

Ja mitä sitten, jos vähän sattuukin? Mitä sitten, jos joku loukkaantui tai itsestä tuntuu hetken pahalta - mikä se syy ikinä olikaan? Eikö sen jälkeen ole kuitenkin yleisesti hyvä fiilis, vähän niinkuin myrskyn jälkeen, kun ilma on puhdas ja raikas? Mitään ei tarvitse piilottaa - ei lakaista maton alle, eikä sprayata hyvää tuoksua pahan päälle sitä peittääkseen? Ja silloin sinulla on parempi tilaisuus luottaa itseesi. Uskoa itseesi! Ja omaan intuitioon. Koska se, jos joku, on oikeassa. Tosin - intuitio toimii parhaiten juuri silloin kun sen pitääkin. Eli jos ja kun saat niitä loistavia älynväläyksiä, lamppu syttyy - mahtava idea syntyy - toteuta se heti! Ei viidestoista päivä. Ei merkintää kalenterin kulmaan, että katsotaan sitten ensi kuussa, sitten kun ensin kahlaan nämä ja nämä sotkut pois alta.

Ehkä se olokin Enkelisi, joka ohjasi korvaasi kuiskuttaen sinut oikeaan paikkkaan, miten valinta veisi sinua eteenpäin elämäsi polulla. Intuitio - samoin kuin enkelit - tuo aina rakkaudellisia asioita elämäämme. Vai voitko muistaa jonkin hetken, jossa olisit intuitiivisesti saanut jonkin ajatuksen päähäsi ja jos heti lähdit sitä toteuttamaan - se ei olisikaan poikinut mitään hyvää? Minä en muista. Kuuntele niiden kevyiden siipien havinaa.

Eli meillä on tavallaan kaksi kiistelevää pikku apinaa päässämme - tai hyvä on, toinen - se pelko - olkoot se pikkuapina, intuitio voi olla sitten vaikka se apinoiden kuningas. Hih. Leikki sikseen. Intuuitio on kyllä se Suuri tieto, sisäinen viisaus, pieniä välähdyksiä suuremmasta tietoisuudesta, vaistonvarainen näkemys, tietämys ja tunne, joka on tarkoitettu juuri Sinulle. Sitä suosittelen kuuntelemaan. Sillä jos epäonnistutkin - ei yleensä se taivas kuitenkaan pudonnut niskaan, vaikka ensin siltä tuntuikin. Ja kun vähän möyhii, voi tomun alta paljastua jotain mitä ei osannut aavistaakaan. Eli ego yleensä koittaa tavalla tai toisella suojella meitä - joltain elämältä, että kulkisimme sitä tuttua hyväksi havaittua polkua pitkin emmekä hyppelehtisi pois polulta innoissamme kuin pikku puput. Intuitio sitä vasten - pyrkii viemään tutkimusmatkalle, tekemään asioita, joita et ole ennen tehnyt. Menemään oman mukavuusalueen ulkpuolelle, uskaltamaan - avaamaan siipesi. Lentämään kohti unelmiasi!

On siis hyvä tunnistaa oma pelkonsa - enkä tässä tarkoita jotain ns oikeaa pelkoa, vaan pelkoa epäonnistumisesta - pelkoa asioista, joita ei ole edes tapahtunut eikä ehkä koskaan tapahdukaan. Miten paljon turhaa energiaa siihen tuhlautuukaan...

Helpompi olisi kuunnella sisintään, sitä sydämen ääntä. Oli se Sinulle sitten sydän tai enkeli, joka niitä asioita korviisi lempeästi kuiskuttaa ohjaten välillä avartamaan, välillä takaisin polulle. Siihen tarvitaan kuitenkin voimia ja päättäväisyyttä kuunnella sitä ja jättää se pelko sivuun, tylysti sysätä pois kaikki peikot mielestään. Ja uskoa. Ja luottaa. Koska rakkaus. Se voittaa aina.

Kiitos kun luit ja ihana jos haluat kommentoida jotain. 

Mitä kukkarosi viestii vauraudestasi?

Mulla oli pitkään käytössä kukkaro, jonka sain aikoinaan siskolta ulkomailta ja josta tykkäsin jostain kumman syystä ihan erityisesti. Tykkäsin, vaikkei se ollut ihan mun värinen, hailakan harmaansininen - ja tykkäsin vielä silloinkin, kun se rupesi reppana repsottamaan. En vain millään meinannut löytää uutta - koska etsin juuri sen kopiota eikä mikään muuu kelvannut. Eli kävi vähän niinkuin Adelen biisissä missä ei huolta, kun sulho lähti, löydän kyllä pian someone just like you:n.- haha.

Tämmöinen ei kyllä hyvää lupaa. Ei se Adelen biisi sen enempi kuin kukkaron kulmakaan. Onneksi löysin kuitenkin paremman ja entistä ehomman. Kukkaron nimittäin. Jollain työmatkalla tuli kentältä ostettua hieno, käteen sopiva pirtsakan pinkin värinen kukkaro (kuva alla) ja hyvin on toiminut! Vanha sai väliaikaisesti uuden viran: säilöä luottokortit ja kauppojen kortit, joita en mukana kanniskele.

Miksi siis on tärkeää kiinnittää huomio siihen minkälaista kukkaroa käytät? Onko sillä nyt niin väliä mihin ne rahansa ja kuittinsa survoo? No on tietenkin! Fengshuin mukaankin on suuri merkitys miten käsittelet kuitteja, rahaa ja muuta talouteesi liittyvää.

Tässä muutamia vinkkejä eli Fengshuin merkitys - mihin  olisi hyvä kiinnittää huomiota kukkaron valinnassa:

Tarkoitushan olisi pitää jatkuva virta sisäänpäin - eli kiva kuluttaa ja sitä vartenhan se raha on, että sitä käytetään eikä sullota sukanvarteen - mutta pitää myös ajatella, että sitä tulee jatkuvasti lisää. Jostain. (mielellään)

Minkälainen kukkaro olisi siis hyvä? Mitä kukkaroon olisi hyvä laittaa? (muuta paitsi sulloa mattia).

VÄRI
Värillä on suuri merkitys. Osta sellainen kukkaro, joka miellyttää toimivuuden lisäksi värinkin puolesta. Jos et osaa päättää niin vihreä, purppura ja punainen ovat fengshuissa hyvin otollisia värejä vauraudelle, Jokainen värihän pitää sisällään oman energeettisen värähtelynsä, joten sillä on suuri merkitys vaurauteesi. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi mustia lompakoita tarjotaan joka kadunkulmassa - voisiko pimeämpää paikkaa rahalle enää olla?

KUNNIOITUS
Kohtele kukkaroasi kunnioituksella! Ja vaikka itse kunnioitinkin omaani yli viimeseen asti se ei ollut hyvä juttu, koska jos käyttää jotain vanhaa kulahtanutta repsahtanutta kukkaroa, sitä viestiä antaa maailmalle. Ettei ansaitse parempaa. Tai enempää rahaa. Että tämä vanha kelpaa kyllä, enhän minä nyt mitään... se on köyhyysajattelua eikä kuulu vaurauteen. Pidä kukkarosi arvossa ja samalla annat maailmankaikkeudelle viestin rahan arvostasi - ja että sillä voisi täyttää kauniin kukkarosi. Eli heitä surutta kulunut aikansa elänyt kukkaro pois käytöstä. (Taidan muuten nyt tehdä saman tuolle omalle vanhalle hyvin palvelleelle - ja siirtää ne kortit jonnekin muualle).

TOIMIVUUS 
Lompakon pitää olla ehjä. Toimiva. Sellainen, josta pidät. Josta ajattelet iloisia ajatuksia. Joka saa sinut hyvälle tuulelle. Sellainen, jossa on riittävästi tilaa korteille ja seteleille. Jota on ilo pitää mukana. Mieti kukkarosi merkitystä - mitä se sinulle merkitsee, miltä tuntuu laittaa tai ottaa sieltä rahaa/kortteja? Haluatko esitellä sitä muille vai häpeätkö sitä? Onko sinulla vain joku pikkukukkaro jossa pidät pieniä kolikoita ja varjelet niitä, kuin suurinta omaisuuttasi? Mieti mitä kaikkea vedät puoleesi ajatuksillasi. Vai pyöriikö ainokainen pankkikorttisi käsilaukun pohjalla muovitaskussa?

LISUKKEET
Joskus on hyvä tutkailla, mitäs kaikkia lisukkeita on tullut liimattua kukkaron kylkeen? Oletko liimannut kaikki ne pikkutarrat lapsista ja lapsenlapsista - koko kaunis kavalkadi? Mieti hetki - liittyvätkö lapset vaurauteesi? Lisääkö heidän kuvien katsominen vaurauttasi vai ajatteletko, että lapset ovat vaurauttasi? Oli miten oli, ne eivät kuulu kukkaroon. Myönnän kyllä oman syyllisyyteni; itse pidin monta vuotta samoja suloisia vauvakuvia kukkarossa, vaikka vauva-ajat oli jo kaukana takanapäin. Eli silloin antaa sen viestin, että on jämähtänyt paikoilleen - haikailee mennyttä. Ja nyt on puhe vauraudesta. Rahasta. Ehkä ne lapset ja kukkatarrat voisi olla jossain muualla tuottamassa iloa? (Sitäpaitsi väitän, että ne rakkaat lapset ovat mielessä muutenkin).

LUOTTO- JA MUUT KORTIT
Kuinka monta luottokorttia ihminen tarvitsee? Mukanaan joka päivä? Kuten kuvasta näkyy - minullekin on kaikenmaailman kortteja kertynyt vino pino. Nuo olen silti säilönyt johonkin piirongin laatikkoon - siellä ne ovat silloinkin, kun niitä kaupassa kysytään. (En edes halua, että ostoksistani tehdään tietoa kokoajan). Voisin itseasiassa saksia yli puolet näistä samantien. Jos kannat kaikki kortit mukanasi joka päivä - ja käytät jotain satunnaista korttia vaikkapa keskimäärin kerran kuussa - kannat siis 12 päivän sijaan yli 350 päivää luottokortteja turhaan lompakossasi! Onko se sen arvoista? Itse pidän lompakossa vain muutamaa kaupan korttia - ja toista niistä vain siksi, että se toimii myös pankkikorttina. Mitään luottokortteja en yleensä koskaan käytä mukanani. Suosittelen karsimista. (Ihan jo senkin takia, ettei tarvitse viettää unetttomia öitä miettien josko koko hela hoito häviäisi, uuuh!)

Miksi luottokortti on pahasta? Sehän ei ole varsinaisesti sinun rahaasi, mitä sillä käytät. Se on vain lainaa. Eli jos sinulla on vaikka 10 luottokorttia, joita iloisesti vinguttelet menemään ja elät kuplassa, että kiva ostella tuosta vaan kaikenlaista niin herätys! Joudut paiskimaan töitä sen eteen, että saat entiset velkasi maksettua! Näin annat siis maailmankaikkeudelle viestiä siitä, ettei sinulla ole rahaa. On vain iso kasa velkaa. Kuka sitä haluaa?

Itse olen ratkaissut tämän tietoisesti niin jo vuosia, että jos jotain haluan enkä käteisellä maksa niin menen kotiin teen väyryset (eli nukun yön yli) ja mietin aamulla: tarvitsenko todella tuota tuotetta? Mitä lisäarvoa se tuo entisten rinnalle? Useimmiten se jää kauppaan. Eli en oikeasti tarvinnut. Toinen hyvä keino välttää turhia ostoksia on laittaa niin naseva salasana muistiin itselleen puhelimeen, ettei muista sitä sitten reissulla. (Eikä mitään puhetta taannoisesta Talllinnan matkasta, jossa olisin Masteria tarvinnut enkä löytänyt koodia, kun olin tallentanut sen nimellä Herra Huu). Hmph.

POIKKEUS
Jos omistat jonkun upean luottokortin, josta erityisesti pidät - tai jonka saamisesta olet erityisen ylpeä tai iloinen - pidä ihmeessä se lompakossasi. Anna sen luoda vaurauden vaikutelmaa ympärillesi.

KUITIT
Kuitit on hyvä poistaa vaikka ihan päivittäin. Mitä ihmettä varten pitäisi raahata mukanaan jotain pari päivää sitten syödyn banaanin kuittia lompakossaan? Tai kauppalaskua, josta ei verovähennystä kuitenkaan saa. (Saako enää mistään?) Nämä tuovat vain energiaa ja tunnetta rahasta, joka on jo tuhlattu - jota ei enää ole. Emmekä halua sellaista energiaa kukkaroomme, emmehän? Itse koitan päivittäin tyhjentää laukusta kaikki sinne jääneet kuitit, kirjanpitoon (tai sitä odottamaan) jos tarve ja sitten pois.

KAIKKI MUU SÄLÄ
Jos kukkaroosi mahtuu kaikenlaisia leffalippuja ja käyntikortteja pilvin pimein - se on selvästikin aivan liian suuri! Onko niiiden paikka kukkarossa? Vai voisiko ne siirtää johonkin toiseen paikkaan - lähinnä sinne minne ne ikinä kuuluvatkaan? Nythän haluamme kuitenkin lähtökohtaisesti, että kaikki raha sujahtaa vaivatta kukkaromme - ilman, että pitää taistella rivitilasta satunnaisten lippulappujen kanssa. Se rikkoo sen hyvän vaurauden energian.

KIVET KRISTALLIT TAI ONNENKALUT
Samoin kuin jokin special luottokortti, voi kukkarossasi olla jokin erityinen kivi - oli se sitten vaikka vihreä turmaliini, jadea tai kalsiittia - itselläni on pieni litteä kivi, jossa F-merkki merkkinä fengshuista ja vauraudesta. Jostain syystä pidän siitä ja pidän sitä aina mukanani. Onnenlanttina - no, tavallaan siis.

KIITOLLISUUS
Lopuksi vielä - muista olla kiitollinen! Kiitollisuutta ei koskaan voi olla liikaa - joten muista joskus kiittää omaa kukkaroasi siitä, että se on pelastanut sinut pulasta jos toisesta ja aukonut suutaan aina tarvittaessa täydessä hiljaisuudessa - vastaan panematta. Ja on aina valmis ottamaan lisää vaurauksia ja hyviä siunauksia maailmankaikkeudelta.

Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? Kerro ihmeessä kommenttisi, kiitos!

Kuuntele sydäntäsi

Joskus kaiken kiireen keskellä unohtuu kuunnella sitä tärkeintä: omaa sydäntä. Mennä viuhotaan kaiken kiireen keskellä ja kysellään kavereilta kuulumiset ja mielipiteet - vaikkei ehkä kuitenkaan keskitytä tai kuunnella. Ja unohdetaan hetkeksi hiljentyä. Mä halusin ottaa pari korttia tälle hetkelle, teille tämän blogin lukijoille.

Hassua kyllä - kävi niinkuin monesti käy, kun joku asia on tärkeä ja enkelit haluaa tuoda sen esille. Ensin otin yhden kortin - tuli tuo sydän chakra -kortti. Sehän symboloi sydämen rakkautta, myötätuntoa toisia kohtaan. Sitä, että kuuntelee sitä omaa sydäntään eikä anna järjen äänen runtata intuition voimaa, sydämen ääntä. Sydänchakra auttaa tuntemaan kiitollisuutta, iloa ja keveää oloa - päästää meidät raskaista tunteista eroon. Tee asioita, joista tulee hyvä mieli, joista nautit.

Ajattelin nostaa vielä toisen kortin. Siinä kehotetaan luottamaan, uskomaan siihen, että asiat järjestyvät parhain päin, ettei turhaan tarvitse huolehtia etukäteen asioista, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet - eivätkä ehkä koskaan edes tapahdu! Luota maailmankaikkeuden järjestykseen, siihen, etttä asiat löytävät paikkansa ja aikansa. Monestihan saattaa käydä ihan erilailla kuin alunperin toivoimme, ja vasta jälkeenpäin huomaa, että kävikin itseasiassa juuri oikein. Eli luota. Ole itsellesi armollinen. Päästä irti vanhoista asioista, uskomuksista, negatiivisista tunteista, vihasta.

Sitten nostin vielä yhden siihen kaveriksi - ja kuinkas ollakaan: vaikka olin välissä sekottanut pakan tosi hyvin - sieltä tuli uudestaan sydänchakra -kortti! Näin käy monesti, kun jokin asia todella vaatii huomiotamme. Eli helli sydäntäsi, ole kiitollinen asioista, joita sinulla on. Koita päästää irti kaikista vihan tunteista, katkeruudesta ja muusta jäytävästä, joka syö sydäntä. Anna sydämesi laulaa, olla onnellinen, iloitse jokaisesta päiväsi hetkestä. Anna itsellesi hetki päivässä ihan vain olla ja nauttia levollisuudesta, ehkä meditoitkin hetken. Tunne rakkautta ja kiitollisuutta.

Kun sydänchakra on kunnossa, voit itsekin paremmin ja pääset henkisellä tasollakin aina hieman korkeammalle, kun sydäntä ei ole myrkytetty huonoilla ajatuksilla ja pettymyksillä. Opettele antamaan anteeksi ja päästämään irti. Sydämellistä päivää sinulle! <3

Kommenttisi otetaan sydämellisesti vastaan!  

Ura- alue ja pihan raivausprojekti

Nyt alkaa olemaan sellanen fiilis, että yhden projektin tiimoilta ja sen vauhdittamiseksi pitää välillä vähän katsoa välillä omaakin kotia fengshuin silmin. Tosin nyt ei kyllä paljon menty ovea pidemmälle, mutta sieltähän se kaikki energia tavalla tai toisella kotiin tulee - ulkoa! Eli on hyvä katsoa, että varmasti piha on kaunis ja hyvinvoiva. Ei sikäli, ettten sitä muuten koskaan tekisi - mutta siis nyt juuri, tarpeeseen. Nyt nimittäin tarvii uusia alkuja, uutta energiaa, vaurautta. Siinäpäs sitä.

Meidän ulko-ovi on jotakuinkin pohjoiseen päin - mikä on tietysti aika ihanteellista - ja mietin jo ensitöikseni eteistä - josko siitä sen muokkauksesta lähtisi ura urkenemaan.... Itseasiassa jo parisen viikkoa sitten järjestin koko eteisen ihan kokonaan helt å hållet uusiksi. Kaikki kiskoin eteisestä pois ja mietin mitä tarvitsen, mitä en ja mihin ne kaikki ylimääräiset takit heivataan, jotka vain tuulettuu siinä naulakossa. Meillä ei eteisessä ole jostain syystä ollut kaappia vaan avotila, joten kun olin ensin järjestänyt kengät takit ja kaikki muut pelit ja rensselit hommasin siihen verhotangon ja mustavalko-kuvioisen kankaan verhoksi. Baguan 1-alue kun on uusia alkuja, ura-alue ja elementiltään veden aluetta joten väreistä musta ja sininen sitä heijastaa parhaiten. Toin myös peilin eteiseen ja poistin jostain syystä siihen pesiytyneen keltaisen pienen puuvillamaton ja laitoin tumman tilalle. Tila koheni kummasti.

Nyt pari viikkoa sitten naapurimme alkoi tehdä mittavaa etupihan remonttia ja sain siitä inspiraation (kiitos siitä!) tehdä itsekin jotain. Yleensä kun olen vain tyytynyt kerran kesässä tekemään tunnin homman missä tyyliin nypin kaikki rikkaruohot ja vähän möyhin ja pöyhin ja jos hyvin käy, laitan yhden kukan jonnekin ja noniin, se on siinä. Jotain pientä koristekiviä tms. ehkä ja that´s it.

Tästä pehkopihasta lähdin liikkeelle. Eipä juuri muuta näkynyt kuin jotain epämääräistä vihreetä. Siellä oli sentään jemmassa reuna isoja kahden kämmenen kokoisia kiviäkin - hyvin naamioituneena. Nyt sitten innostuessani sain kyllä sellaisen kokovartalohakkauksen, että pois alta! Huh mikä homma! Ensin kaikki ne rikkaruohot, pienet kivet, kaikki vanhat kankaat mitä siellä puolihautautuneena lymysi. Yhden kiskoin niin kovin irti, että kun se vihdoin napsahti kuin kuminauha sain puoli kiloa multaa suoraan silmille. Vettä! Uh, se oli vähän ikävää. Sitten leikkasin - en tiedä olisiko saanut, eipä tuo huutanut - tuijalta alaosaa poikki ja pinoon, ja kas kun näytti heti vetreämmältä!

Kummasti siinä vierähti pari tuntia, ylikin. Kymmenen aikaan - taisi olla lauantai- ilta peräti - huomasin, ettei ole ihan keskikesä enää - alkoi nimittäin hämärtää ja ajattelin että on paras lopettaa. Seuraavana päivänä pääsin hyvän ystävän kanssa hakemaan kariketta - joo, mä kutsun sitä siksi - ja sitten illalla jatkoin taas pari tuntia hommia. Niin ja kukkia ostin. Ainiin, vähän naureskeltiin, kun se karike on kuulemma koristekate nimeltään. Aha, ilmankos ei löytynyt googlesta ;) Mietin sitä karikkeen väriä siellä kaupassa: punainen oli kaikista kaunein, en nyt ihan sanoisi kuitenkaan, että sekään tulta edustaa, ei niin tulenpunainen ole - mustaa ei missään nimessä voi ostaa, sehän näyttäisi ihan hiileltä - enkä halua kävellä hiilillä, tulen kanssa enkä ilman!

Oli muutan aikamoinen rapsutus noissa ränneissä tai mitä lie ovatkaan, tukossa olivat. Jollain kepillä niitä paremman puutteessa hiki hatussa rapsuttelin. Selkä huusi hoosiannaa, ei auttanut, piti se loppuun saattaa. No, nyt on vihdoin parin illan projekti saatu päätökseen. Selkä oli ekan illan riehumisen ja kökkimisen jälkeen ihan muussina, kummasti se siinä vetristy päivällä ja illalla olin tosiaan joa valmis uuteen koitokseen. Mitä sitä ei tekisi, että saa asiat rullaamaan ja ura-alueen toimimaan?

Ja nyt en pelkästään mieti tässä ura-asioitani, vaan myös toista projektia, joka liittyy vaurauteen ja asioiden muuttamiseen, tai no, jotain sellaista. Nähtäväksi jää, miten tämä kaikki vaikuttaa. Nyt vain positiivisia ajatuksia ja päätöksiä aiheen tiimoilta pää täyteen niin eiköhän se siitä. Näin toivon. Ja uskon.

Oletko itse tehnyt jotain pihaprojektia viime aikoina? Laita ihmeessä kommentti, olit tai et.