Vaatteet Fengshuin silmin

Fengshuita voi laajentaa yhtälailla vaikka siihen mitä puet päällesi - eli ajatellen vaikkapa pelkästään värivaihtoehtoja. On ihan eri asia laittaa siniset farkut kun vaikka punaiset. Tai jos olet tärkeässä palaverissa, et ehkä laita kauluspaidaksi kukkapaitaa vaan yksivärisen, kenties vähän hillitymmän. Paitsi tietysti, jos vaikka palaveri koskee Havaijin matkaa! Tai miksei muutenkin, jos se sopii sinun pirtaan. Värillä on siis väliä. Myös sillä minkälaisen olon väri saa meidät tuntemaan - missä värissä olet (kuin) kotonasi.

Sillä väreillä on toki suuri merkitys. Ja tietenkin ylipäätään sen oman tyylin löytämisessä. Olen aikoinaan tehnyt joskus värianalyysejä - se oli tosi mielenkiintoista - ja jos pähkäilet vaatteidesi kanssa ja tarvitset oman tyylisi löytämiseen apua, voin lämpimästi suositella sinulle Pirjon pukeutumiskonseptia.

Nyt kun netissä paljon hehkutetaan konmari -ajatusta ja miten aloitetaan vaatteista ja kantavana ajatuksena on mikä vaatteissakin tuo iloa, mikä tuntuu hyvältä - niin yhtälailla se on hyvää fengshuita: miten haluamme ympäröidä tilamme, jossa elämme samoin kuin itsemme. On luonnollisesti suuri merkitys sillä, missä vaatteissa viihdyt ja mitä on ilo pitää päällä.

Ja miksi me niin monesti jätämme ne kauniit vaatteet odottamaan jotain parempia päiviä - eikö jokainen päivä voisi olla kauniiden vaatteiden arvoinen?

Muistan kuinka joskus "entisessä elämässä" mietin aina illalla valmiiksi mitä laitan päälle seuraavana päivänä - oliko palaveria tai asiakastapaamista, pitikö olla jakkupuku vai ei ja mitä koruja sen kanssa. No, nyt en enää moista ajattele. Tosin eipä ole niitä palaverejakaan. Tosin silloinkin monesti kävi niin, että vaikka illalla olin kuinka ajatellut laittavani vaikka punaisen puseron, koska tarvitsin energiaa ja poweria tulevaan tiukkaan palaveriin ja ajattelin, että siitä saan sopivasti tulielementtiä, se ei aamulla tuntunutkaan enää hyvältä. En ollut enää itse samoissa energioissa ja saatoin valita neutraalimman puseron ja laittaa vaikka punaisen huivin hiuksiin tai ison feenix-lintu korun tai jotain vastaavaa, joka kuvasti sitä tulta ja uuden alkua ja sopimusten vahvistamista - mitä nyt ikinä sille tehtäväksi annoinkaan. Näin ollen en myöskään ollut vastapuolelle kuin "punainen vaate", vaan helpommin lähestyttävä ja hyvä keskustelukumppani.

Fengshuin ajatukseen kuuuluu aina se, että ensin puhdistetaan - tai siivotaan tila - ja laitetaan esille vain niitä asioita, jotka tuottavat iloa. Eli Konmari menetelmässä käytetään tätä samaa ajatusta. Kaappiin on saattanut jäädä jokin ihania muistoja tuova juhlavaate, joka odottaa parempia päiviä: kannattaisiko järjestää sellainen tai sitten lahjoittaa se jollekin, jolle se tuo iloa? Koska jos kaapissamme roikkuu vaatteita, jotka vain tuovat muistoja menneestä - ne eivät juurikaan vie meitä eteenpäin vaan saattaa olla, että enemmän jäämme haikailemaan jotain vanhoja aikoja. Aika on kuitenkin juuri nyt. Tässä.

Joskus on hyvä tarkistaa mitä kaikkea sieltä kaapin pohjalta löytyykään. Tarvitseeko kaikkia niitä vaatteita mitä hilloamme odottamaan jotain kummallisia parempia aikoja? Tarvitsetko niitä todella? Muista, että ne vievät aina tilaa joltain muulta. Fengshuin mukaan ne ovat ihan sitä samaa clutter eli roina-  osastoa, kuin vaikka nurkkaan hylätty naistenlehtien pino, jota et kuitenkaan koskaan ehdi selaamaan vaikka siinä ne kutimen vieressä tuijottaa nojatuolin vieressä syyllistäen joka ikinen ilta? Sama juttu vaatteiden kanssa. Jos vaatteita lojuu käyttämättöminä, unohdettuina kaapissa, ne toki vaikuttavat myös sillä baguan alueella meidän elämäämme myös. Se alue saattaa myös olla unohdettu, vähän hylätty ja yksinäinenkin?

Hyvä vaatehan on pääosin sellainen, jossa viihtyy, sen voi unohtaa päälleen eikä tarvitse kokoajan olla nykimässä jostain kohtaa alemmas tai ylemmäs. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää - tiedät muutenkin näyttäväsi hyvältä siinä! Väittäisinpä, että silloin olet myös fengshuin mukaan hyvissä energioissa - going with the flow.

Jos olet ostamassa uusia vaatteita muista tarkistaa ainakin pari asiaa: Ensinnäkin: mistä materiaalista vaate on tehty? Onko se luonnonkuitua vai muovia? Toisekseen voisi olla hyvä miettiä asiaa myös kestävän kehityksen kannalta. Jokainen tiedostaa, että jos kaupassa paidan hinta on alle 10€ siitä ei varsinaiselle tekijälle jää enää kuin muutama sentti - välikädet vie loput eikä sitä silloin ole kestävän arvon mukaisesti tai aikuisen sormin välttämättä tehty.  Itse olen ratkaissut ongelman niin, etttä suosin kyllä mielellään laadukkaita vaatteita ja kankaita - periaatteessa shoppailen vain silloin kun ne ovat alennusmyynnissä - silloin saan hyvälaatuista, hyvin tehtyä (ainakin oletusarvoisesti) ja edullista. (Kauppiaan kannalta ei tietenkään tuottavaa).

Jos kaupassa yhtään jäät empimään tulisikohan sitä pidettyä  - yleensä vastaus on ei. Jätä suosiolla seuraavalle, joka siihen ihastuu.

Vaatteella on myös tärkeä tehtävä saada sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi, eli vaatteet ja koko tyylimme, kun se on hyvin rakennettu saa myös itsetuntomme nousemaan. Helposti sitä pitää itsestään parempaa huolta ihan sivuhuomiona, kun on kauniit vaatteet päällä ja muutenkin huoliteltu olo. Tulee vain hyvä fiilis. Vai eikö ole eri olo, jos lähdet vanhoissa kulahtaneissa maalitahraisissa verkkareissa koiraa ulkoiluttamaan (ja juuri silloin jostain puskista (tai mielummin vaikka Jaguarista;) )  hyppää se elämäsi prinssi eteen, hehe) tai kuin jos kulkisit niissä siisteissä verkkareissa ja lempparicollegessasi? Väitänpä, että toisessa sitä mielummin kulkee tyyliin pipo päässä, ettei törmää kehenkään - vertauskuvallisesti siis.

Takaisin sinne vaatekauppaan. Jos vaate näyttää hyvältä, mutta jokin asia arveluttaa kuten materiaali, (epäilet olevasi allerginen) ehkä liian antava kaula-aukko (tiedät ettet kuitenkaan käyttäisi) tai vetoketju selässä (saatko sen yksin kiinni/onko joku aina auttamassa) tai muu vastaava - mieti tuleeko sitä oikeasti käytettyä? Ehkä parempi jättää kauppaan. Suosittelen ostamaan vaatteita, joille tulee käyttökertoja enemmän kuin kerran kaksi kesässä. Ihan jo ympäristönkin kannalta.

Entä sitten ne kotona kaapissa roikkuvat vaatteet? Periaatteessa ihan sama juttu - miltä ne tuntuu, minkälaisen olon ne saavat aikaiseksi, onko väri ja materiaalil hyvä - mitä elementttiä vaate edustaa.
Vaikka vaatteita olisi vähemmänkin, ne voivat silti olla juuri sellaisia, kun hyvältä tuntuu ja joissa tuntee elävänsä ja voi keskittyä kaikkeen muuhun. Kuten iloon ympärillään.

Ja vielä yksi jutt: tarvitseeko niitä kenkiä olla miljoona paria? Jos keskimäärin kesässä on vaikka 60 aurinkoista päivää, tarvitsetko ihan aikuisten oikeesti 50 sandaali- ja korkokenkäparia kesälle? Ikävä kyllä, minusta se on ainoastaan typerää luonnonvarojen tuhlausta ihmisen turhamaisuuden takia.

Kiitos ja lämmintä energistä syksyn alkua. Kiitän taas kommenteista!

Sano jotain kaunista

Miten mukavalta se tuntuukaan, kun joku kanssamatkustaja tai tuttu kehuu olemustasi: jotain vaatetta tai hiuksiasi?! Silmiäsi?  No tottakai se tuntuu hyvältä. Johan siitä saa heti uutta hyvää energiaa matkaansa! Anna sisäisen valosi loistaa ulospäin!

Monesti ihmisten on vaikea ottaa se kiitos vastaan. Miten helppoa on se kiitos sanoa! Vähätellään itseä: eihän tämä nyt mitään, tämähän nyt vain on tällainen vanha riepu, no alennuksesta ostin, eihän nämä hiukset nyt oikein hyvin ole... Miksi ihmeessä? Onko meidät kasvatettu siihen, että "rumat vaatteilla koreilee"? Että pitää olla hiljaa ja nöyrä ja jos jotain kaunista päällesi laitat niin kainosti sen kannat?

Muista joskus jostain lukeneeni jonkin irtolauseen,, joka jäi mieleen. Ihan vain siksi, että se oli niin outo. Joku äiti oli opastanut tytärtään, että muista aina laittaa kauniit ehjät alusvaatteet kun lähdet liikenteeseen. Ai miksikö? No, että jos vaikka saa jonkin sairaskohtauksen ja ambulanssimiehet joutuu syystä tai toisesta näkemään (varmaan jos kaadut jotenkin epähienosti asettelematta hameenhelmaasi siveästi ensin polvien yli) pilkahduksen alushousuistasi niin olisihan se nyt vallan kamalaa, jos ne olisivat vaikka vähän rikkinäiset tai muuten vaan kulahtaneet. Tulisi ambulanssimiehelle paha mieli. Tuskin.

Mä keksin kyllä heti aika monta muuta hyvää syytä miksi kannattaa miettiä mitä päällensä (ja alle) pukee - eikä yksikään niistä liity siihen, että olet tajuttomana ambulanssimiehen käsittelyssä! Heh.

Tässä muuten kiva video siitä miten iloiseksi ihmiset tulevat, kun kehut jotakuta kauniiksi!

Minusta on aina kiva sanoa jollekin satunnaiselle matkailijalle vaikkapa bussissa ohikävellessäni, pysäkillä tai kauppajonossa - ihan sama missä - jos jollain sattuu olemaan vaikka hiukset erityisen hienosti kiharalla tai jokin kaunis luomus päällään - tai ylipäätään jotain, joka sopii juuri hänelle ja tuo hänen värit ja/tai persoonan esiin. Tai muuten vaan.  Poikkeuksetta ihmiset ovat iloisia saadessaan kehuja. Hämillään kyllä monesti, mutta iloisia. Ja mikäs sen mukavampaa kuin tehdä ihmisille hyvä mieli?

Eihän se ole mitenkään minulta pois. Sitäpaitsi olen ollut huomaavinani, että eikös se niin mene, että kun olet tietoisesti pukenut kauniisti ja huolitellusti niin tunnetkin olosi paljon itsevarmemmaksi ja paremmaksi, kuin jos ohimennessään jotkut vanhat rytkyt vetää päällensä - kun eihän mulla nyt ole mitään väliä, ihan sama.

Tästä voisin päästä aiheeseen miten tärkeää on rakastaa ja arvostaa itseään, siitä ehkä pitemmin toisen kerran. Nyt haluaisin kannustaa ja haastaa jokaista sanomaan jotain kaunista jollekin! Eli ei sen tarvitse olla se tuttu ihminen siinä vierellä - ihan joku kerta kun jossain liikut ja huomaat mietttiväsi, että onpas hieno -jotain? - niin sano se! Muistele miltä se tuntuu, jos et ole kehdannut vähään aikaan äänenen sanoa. Mikä reaktio toisessa on? Ja tuntuuko se itsessä hyvältä? Jos siitä tulee hyvä mieli, kun toisellekin tulee hyvä mieli, niin sitten kannattaa jatkaa. Ja tämä ei ole mikään iskurepliikki, en tarkoita nyt semmoista kehumista tässä kohtaa - vaikka ei huono ole sekään vaihtoehto.

Sano tänään jotain kaunista jollekin. Otatko haasteen vastaan? Kiitos kommentoithan alle.

Mikä pikku peikko siellä päässä häärää?

Joskus jokainen meistä käy pientä kamppailua pienen päänsä sisällä - tehdäkö vai eikö tehdä, mennäkö oikealle vai vasemmalle, ollako kotona vai lähteä kaupungille? "Ollako vai eikö olla, siinä pulma" -Hamletin Shakespearin sanoin. Mikäs pikku peikko siellä päässä oikein häärää ja määrää?

Pienistäkin asioista voi joskus tehdä ison, kummallisen päämäärättömän möykyn, joka paisuu ja seilaa pään sisällä kuin pingispallo pomppien puolelta toiselle kaikuen kuin onttoja seiniä vasten. Eihän se päättäminen niin vaikeaa voi olla, eihän? Ja miksi meillä joskus on sisäänrakennetttuna joku kummalllinen puolustusjärjestelmäksi kutsutt -  kielteinen ajatusmalli, jolla ikäänkuin pitää hyväksyttää joku asia, jota ei haluakaan tehdä/saada. Eli uskottelet itsellesi jostain asiasta, että se on ihan mahdoton. Ylitsepääsemätön. Ettet muka osaa. Pysty kykenemään. Et osaa. Et pysty laihduttamaan/suhteeseen/etenemään urallasi/olemaan puolisollesi tai itsellesi riittävä. Et pysty lentämään. Et sitä ja et tätä. Kun tosiasiassa ne ei:t ovat ihan sen oman pikku pään tuotoksia: on vain helpompaa ja mukavampaa pysytellä juuri siinä missä nyt olet. Ei tarvitse mennä sen kuuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Voi vaikka nähdä jonkin kauniin perho(se)n lentävän?

Usein saatamme itsemme tahtomattamme tilaan, josta ei liene ulospääsyä - eli emme halua tehdä päätöstä jossain asiassa ja jäämme satimeen. Tai pidämme kynsin hampain kiinni jostain - irtipäästämisessä on oma riskissä. Entä jos sitten kuitenkin? Ja ainahan se Taivas voi pudota niskaan! Kuitenkin ehkä kannattaa ottaa riski elämässä. Uskaltaa. Levittää ne siipensä ja lentää. No, ei nyt ehkä kirjaimellisesti mutta unelmoiden ainakin. Monesti meillä on vain jotain vanhoja levyjä pää täynnä, joita sitten uskollisesti pyöritetään, koksa niin on aina tehty. Siihen on totuttu ja sillä on pärjätty tähänkin asti. Ehkä jopa hyvinkin. Silti monet niistä uskomuksista voivat olla tosi rajoittavia. Kun kuitenkin meillä on koko maailmankaikkeus ja kaikki mahdollisuudet elämässä - sitä ei vain aina pysty uskomaan. Tai uskalla uskoa. J

Oletko koskaan ihan tosissasi miettinyt mitä haluaisit tehdä? Ja että kuinka paljon sitä ihan oikeasti haluat? Yleensä tässä kohtaa tulee taas se ego tai joku muu peikko siellä päässä päsmäröimään sormet pystyssä soosoota, eipäs nyt kuvitella liikoja! Suutari pysyköön lestissään! Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa! (- on muuten niin maan perusteellisen pessimistisiä sanontoja!) Mitä jos kerrankin ei kuuntelisi niitä kaikkia varoituksen sanoja päässään? Ehkä niiden tarkoitus onkin pitää meidät aisoissa, helposti käsiteltävänä, eli helpompi sitä marionettia on käsitellä, kun se ei lähde tuuleen ja tuiskuun seilaamaan yksinään vaan pysyy kiltisti pikkupurtilossaan ja tekee mitä pyydetään. Eli kuinka usein sanot itsellesi että et voi tehdä jotain? Koska luot itse esteitä tiellesi. Tahtomattasi.

Onko ne oikeasti rajottavia tekijöitä kuten vaikka että et voi voittaa uimahyppyjen mestaruutta, jos et uskalla hypätä kuin kakkosesta ja siitäkin vain nenästä kiinni pidellen? Voit silti uskaltaa! Ottaa vastuun siitä, että etenet pienin askelin. Yksi askel kerrallaan kiipeät niitä rappusia kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä huomaat seisovasi siellä kympissä, kädet levälleen hymy huulilla - ja hyppäät sulavasti ja kauniisti. Ja onnistut!

Sinä voit valita. Haluatko uskotella itsellesi, ettet pysty vai haluatko muuttaa vanhoja pinttyneitä uskomuksia ja möyhiä niitä ajatusmalleja siitä mitä voi ja saa tehdä. Jos muuten haluat rajoittavista uskomuksista päästä eroon, ota yhteyttä kerron miten se onnistuu  theta healing®  - menetelmän avulla!

Koska tottahan toki aina mukana tulee riskin lisäksi vastuu. Päätöksistä, Siitä, että menit tekemään jotain enemmän kuin ennen. Enemmän kuin odotettiin. Mutta eikö se silloin vain tunnukin hyvältä?

Mitä jos huomenna päättäisit tehdä tehdä jonkin asian toisin? Uskaltaa vähän enemmän? 

Olisi tosi kiva kuulla miten sinä onnistuit selättämään sen mielesi pikku peikon?

Kuuluuko kummia?

Huhuu! Kuuluuko kummia - Kummituksia? Haahuilevia henkiä? Kummia ääniä yön pimeydessä?

Oletko joskus herännyt siihen kammottavaan tunteeseen, että jossain huoneessa kuuluu kummallista kolinaa tai haahuilevia askeleita? Tai ääniä, joita et pysty parhaalla tahdollasikaan paikallistamaan, mutta ovat niin konkreetttisia ja pelottavia, ettet uskalla sängystä ylös nousta pimeässä? Tai ehkä jopa päiväsaikaan ovet saattaa paukahtaa kiinni, vaikka ikkunat sulki eikä vetoa ole? Tai ihan vaan tuntuu jollain tavalla kummalliselta, joku selittämätön tunne jossain huoneessa - johon ei halua mennä, koska alkaa selköpiitä karmimaan tai iho menee kananlihalle. Harvemmin näitä sattuu missään kerrostalohuoneistoissa, mutta joskus kyllä. Ja kaikkihan tietää, että vanhoissa taloissa voi kummitella.

On paljon asioita - luonnollisesti - josta me ei voida käsin kosketella eikä nähdä. Silti ne voi herkkä ihminen tuntea tai aistia. On monia keinoja miten jotain kummituksia voi saada pois huoneista - voit laittaa vaikka suitsukkeita palamaan ja ihan pyytää lähtemään pois tilasta. Tilan puhdistamiseen voi käyttää merisuolaa -sitä voi vaikka heitellä vähän nurkkiin kotona ja antaa olla muutaman päivän; sen lisäksi, että suola tunnetusti sitoo kosteutta se kerää myös huonoa energiaa eli ne kiteet kannattaa imuroida viimeistään viikon kuluttua sieltä nurkista pyörimästä.

 Yksi hyvä vinkki on laittaa merisuolaa vaikka johinkin pieneen saviruukkuun ja laittaa se vaikkapa telkkarin taakse. Merisuola puhdistaa kaikkea negatiivista ilmasta ja suolaan jää myös sähkömagneettista säteilyä, joten siksi tuo telkkarin takaosan paikka on siihen tarkoitukseen oiva. Muistahan kuitenkin välillä vaihtaa ja heittää kovettuneen merisuolan pois. Tosin tällä kikalla ei saa pyydystettyä kuin huonot energiat ja säteilyt - kummallisiin kummituksiin ei suolat tepsi.

Olen itsekin monesti poistanut elementaareja tai henkiä jostain taloista, missä ne ovat aiheuttaneet häiriötä. Siinä pitää kuitenkin olla varovainen - en suosittele antamaan ihan kenen tahansa tai ihan miten tahansa tulla sörkkimään sitä energiaa missä olet. Itse teen noita (kun olen, hih) joskus pyynnöstä energeettisesti enkä tähän nyt kerro aiheesta enempi - jos olet kiinnostunut, laita ihmeessä viestiä tai kommenttikenttään yhteystietosi. Ihan turhaan sitä monesti ihmiset ihmettelee ja jahkailee asian kanssa. Aika monesta paikasta on kummituksia löytynyt, mitä kummallisempia - ja useimmat on saatu Enkelien avustuksella luojan valoon. Siinäkin nimittäin kannattaa olla tarkka, että mihin niitä oikein lähettelee....

Kun mainitsin, että teen energeettisesti, se siis tarkoittaa sitä, ettei välttämättä tarvitse tulla paikan päälle. Olen tehnyt myös ulkomaille - mm. Saksaan - tämmöisen tarkistuksen ja kaikenlaista sieltä löytyikin - ja kun löydöistä kerroin selvisikin, että juuri niillä paikoilla jotain häiriötä oli ollutkin. Eli jos epäilet tai tunnet ei toivottujen kummituksien läsnäoloa...ota yhteyttä.

Kuuluuko kummia kummituksia? Laita kommenttia tai viestiä, kiitos!