Uuden vuoden kynnyksellä

Taas olemme uuden vuoden kynnyksellä. Mitä se kenellekin tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Kulunut vuosi on tuonut paljon uusia asioita ja isoja muutoksia elämään eikä se ole ihan helpollakaan päästänyt. Itse olen miettinyt paljonkin mitä haluan ja toivon tapahtuvaksi ja miten itse siihen voin vaikuttaa. Koska en ole ehtinyt, jaksanut, pystynyt, kyennyt pitkään aikaan kirjoittamaan tänne, pyydän anteeksi ja siksi lisäsin tähän muutamia aiempia kirjoituksia vahvistukseksi ja iloksesi, toivottavasti auttamaan elämän polulla eteenpäin.

 Tein listaa muutamista asioista, jotka merkitsevät ja joihin haluan panostaa.

* Ystävät. Olen niin monen ystävän kokenut kääntävän selkänsä ilman mitään syytä, että se on jo tehnyt miltei kyyniseksi. Vaikka kuinka olen ajatellut, että he kuuluivat vaan siihen osaan elämää, se tuntuu silti pahalta. En tiedä miksi osakseni on tullut menettää niin monta rakasta ystävää, kylmästi sanaakaan sanomatta kadoten elämästä. Siinä katoaa kaikki se luottamus ja häviää yhteiset hauskat hetket, pitkät keskustelut, haaveet ja elämän pohdinnat. Ystävälle jos kelle avaat sydämesi - päästät elämääsi ja oletat, ettei toinen satuta. Onneksi uusia ystävyyssuhteita on mahdollista luoda ja olen niistä kaikista onnellinen. Koitan nähdä menetykset positiivisina niin, etttä ne ovat opettaneet luottamaan entistä enemmän itseeni, omiin voimavaroihin, näkemykseen, päättelykykyyn ja asioiden ratkaisukykyyn. En tarvitse ystävää siihen, että tiedän mitä tulisi jossain asiassa tehdä, vaikka hyvän ystävän kanssa on ihana vaihtaa mielipiteitä ja saada uutta näkökulmaa. Monesti asiat aukeavat jo ihan sillä, että avaa suunsa ja puhuu jostain asiasta - pelkästään se, että sanoo jonkin asian ääneen voi tuoda ahaa-elämyksen. Ilmankos jupisen nykyään paljon itsekseni...heh. Onnekseni minulla on myös monta miestä ihan ystävänä ja heistä jokaisesta olen todella kiitollinen.

* Oma aika. Eli se sellainen, kun voi tehdä ihan mitä huvittaa ilman, että tarvitsee organisoida mitään, huolehtia mistään, miellyttää ketään, passasta ketään. Saa tehdä niitä omia juttuja, joista tulee hyvä mieli vaikka se olisi pihan nyppiminen tai keittiössä tanssiminen tai kirjan lukeminen teemuki kädessä. Puhelin kiinni. Oman aikani listallani on niin kirjan kirjoittamista, luovuuden ruokkimista maalaamalla, piirtämällä, käsitöiden tekemistä kuin alitajunnan kuuntelemista. Sieltä syvistä hiljaisista hetkistä ne suuret ideat ja ajatukset kumpuaa valoon.  Näin ollen myös meditointi kuuluu tähän. Aion ottaa aikaa säännöllisemmin myös hiljaisille hetkille - antaa alitajunnan tyynnyttää meluavat ajatukseni ja viedä minut toisella tasolle.

* Terveys ja keho. Liikkuminen ja omasta kehosta huolehtiminen on todella tärkeää. Se vain monesti jää kaiken muun huolehtimisen osalla. Olen huomannut miten monesti ei välitä, jättää syötämättä tai pupeltaa vain pari leipää lounaaksi - ei jaksa "vain" itseä varten tehdä mitään. Not good! Jos en minä jaksa, miten jaksan hoitaa ja auttaa muita?

*Omat työt. Tällä tarkoitan muuta kaikkea kotona tehtävää muuta työtä. En siis palkkatyötä enkä siivoushommia. Tunnustan: olen haalinut aivan liikaa kaikkea epämääräistä tehtävää, jota pitää vain suorittaa ja tehdä vaikken niin haluaisikaan. Tiedänhän sen, että se mihin keskittyy, lisääntyy, joten jos haluan kuittivuorista työpöydällä ja to do - listoista eroon - niitä ei kannata haalia lisää. Muuten pyörittelen samoja selvitettäviä asioita jatkuvana virtana, koska ne vetävät magneetin lailla puoleensa samiksia. Huomasin nimittäin, etten tätä menoa ikinä pääse tekemään sitä mitä oikeasti haluan, koska niinsanottu työpöytäni on täynnä kaikkea mitä en siihen halua! Joten asioihin on tultava muutos. Työlistalla on myös toteuttaa enemmän sisustukseen liittyviä projekteja, fengshui stailauksia ja kodin tai liiketilankin suunnittelua - eli niille pitää varata aikaa! Samoin kaikelle muulle tärkeälle, jota oikeasti haluan tehdä. Jos fengshui stailaus kiinnostaa tämä on sinua varten. Jotenkin hölmöä, että olen kouluttanut itseni aiheeseen ja sitten en ehdi tai pysty tekemään sitä mitä sydämeni haluaa! Nauretttavaa!

* Miehet, hmm. Kukapa ei haluaisi rakastaa ja olla rakastettu? Olisin itsekin parisuhteeseen enemmän kuin valmis ja koen, että oma osuuteni ainoana aikuisena taloudessa on jo tehtävänsä tehnyt. En silti enää halua jakaa kotia toisen aikuisen kanssa, vain sydämen. Saada ja antaa rakkautta, jakamatonta huomiota, yhdessäoloa ja hellyydenosoituksia - yksinoikeudella. Seurustella, rakentaa yhdessä jotain. Tosin nyt se ei sanan varsinaisessa merkityksessä oikein onnistu, koska olen miltei aina kotona enkä käy juuri missään. Parisuhteen rakentamisen kannalta se tarkoittaa sitä, etten ole samalla viivalla kuin sellainen, joka voi mennä miten ja milloin huvittaa. Olen silti onnellinen nykyisessäkin tilanteessa - ja minulle riittää yksi mies kerrallaan, en jaksa enää mitään pelejä tai jakaa itseäni monen kanssa. Kuka jaksaisi? En silti halua olla kenellekään itsestäänselvyys, vaan toivon että olen muutakin kuin hetkellisesti hauskaa ja viihdyttävää seuraa. Deittimaailma ei kuitenkaan ole minua varten - olen pari kertaa suostunut jonkun randomin kanssa lounaalle ja huomannut toimivani terapeuttina heidän kertoessaan ongelmistaan. Huh. Olenko siis vain hyvin kasvatettu vai pöljä, kun en kävellyt samantien pois? Luultavasti halusin kuvitella, että kuunteleminen ja hyvien elämänohjeiden antaminen auttoi heitä elämässä eteenpäin, mutta sanomattakin on selvää, ettei toista tapaamista pyynnöistä huolimatta herunut.

* Ajattelun merkitys. Joskus tuntuu, että mitä enemmän tiedän ja opin elämästä ja vetovoiman laeista ja muista sitä vähemmän niitä osaan käyttää. Absurdia. Eli tiedän todellakin miten alitajuntamme toimii, miten missäkin tulisi menetellä ja miten tärkeää on ajatella oikein. Aivan niin. Jättää mieltä jäytävät epäilykset jostain asiasta pois omaan arvoonsa ja keskittyä hyviin asioihin, niihin joiden toivoo ja haluaa toteutuvan. Ei sitä turhaa sanota, ettei ole suutarin lapsella kenkiä: on paljon helpompi neuvoa ja auttaa ystäviä kuin joskus omassa elämässä tehdä asioita, joiden tietää vievän eteenpäin kohti haluttua päämäärää. Lisää ajattelun voimasta voit lukea täältä.

* Tavoitteet. Sinulla on varmasti jokin toive, ajatus, jota kohti haluat kulkea - tai mitä haluaisit tapahtuvan tulevaisuudessa, ehkä ensi vuoden aikana. On hyvä kirjoittaa ne toiveet ylös, avata ne tavoitteiksi, kirjoittaa näkyvälle paikalle. Aina nähdessäsi kirjoittamasi lähtee aliltajuntasi kuljettamaan sitä eteenpäin ja  resonoi juuri sen toteutumiseen tarvittavaa energiaa. Jos tavoite on liian suuri ja tuntuu saavuttamattomalta on hyvä pilkkoa se pienempiin osiin, jolloin ne on helpompi toteuttaa ja visio alkaa näkymään horisontissa kerta kerralta kirkkaampana. Saavutettavissa olevana. Mahdollisena.

* Kiitollisuus. Löydät aiemman kirjoitukseni aiheesta täältä. Kiitollisuus elämästä,  lapsista, eletyistä ilon hetkistä, uusista tilanteista, ihmisistä, terveydestä, ruoasta, onnistumisista, omasta kodista, joskus kyynelistä, rakkaudesta. Kiitollisuus on elämän kantava voima. Ilman sitä ei jaksaisi ja uskon vahvasti siihen, että se, mistä olet kiitollinen ja mitä voit avarin mielin, avoimin ja kiitollisin sydämin ajatella - sitä myös elämääsi tulee lisää.

Muistathan, että sinä itse luot oman maailmankaikkeutesi! Olisi tosi kiva kuulla mitä ajatuksia tämä kirjoitus kaikkinensa herätti sinussa. 

Toivon Sinulla kaikkea rakkautta ja kiitollisuuden aiheita ja onnea uuteen vuoteen! 

Pyydä apua enkeleiltä

Joskus, varsinkin, jos tuntuu, että elämä kolhii, sitä kaipaa vahvistusta ja iloa ajatuksiinsa. Jos on pudonnut edes hetkellisesti johonkin suohon, josta haluaa päästä ylös. Tai ei muuten vain löydä ylöspääsyä, eikä ole ketään siinä lähellä, jonka syliin painaisi olkapäänsä ja jakaisi huolensa. Saatikka sydänystävää, jolle voisi soittaa ja jakaa huolensa. Koska aina poikkeuksetta on käynyt niin, että jos jotain - mitä tahansa - ongelmaa mielessään pyörittää, se kuin taianomaisesti ratkeaa, solmut aukeaa tai tulee joku heureka! Ahaa - elämys, kun vain sen suunsa avaa ja uskaltaa puhuu asiasta.

Jos ei ole sitä keskustelun mahdollisuutta, voi aina hiljentyä mielessään ja pyytää apua enkeleiltä; opastusta ja johdatusta elämässä ja siinä hetkessä eteenpäin. Miten näin kävi, miten tähän tultiin, ja miten tästä eteenpäin. Opinko tästä jotain? Miksi niin tapahtui? Koska monesti on haavoittunut olo, ontto tunne sisällä, jos toinen on satuttanut ja haluaisi päästä takaisin normalitilaan ja jaloilleen, karistaa toisen ikävän asenteen tai sanat pois mielestään. Unohtaa ikävän kokemuksen. Tai tarvitsisi johdatusta miten eteenpäin.

Tällä kertaa nyt kuitenkin keskityin kaikkiin blogini lukijoihin ja halusin nostaa muutaman enkelikortin kaikille teille yhteisesti, johdatukseksi ja ehkä lohdutukseksikin. Iloksi elämään.
Kas tässä:

Nostin kaksi korttia, eli toinen kortti kannustaa uskomaan ja luottamaan itseensä ja toinen siihen, että uskaltaa toimia sen mukaisesti.

Meillä jokaisella on intuitiomme, toisilla vahvempi, jolloin sitä osaa jo tottuneesti paremmin kuunnella, mutta jos vain antaa maailmankaikkeudelle mahdollisuuden opastaa ja ohjata eteenpäin voi helposti huomata pieniä merkkejä, ajatuksia, sanoja kappaleiden välissä radion avatessasi tai ohikulkevien ihmisten kommenteissa. Pieni ohikiitävä hetki, uskon valaminen itseensä. Kun tietää toimivansa oikein, toisia satuttamatta, on oikealla polulla.

Voin kokemuksesta sanoa, että minulle avun pyytäminen on  ollut usein aika tuskallista, sitä on jotenkin oppinut siihen, että läpi mennään (yksin) vaikka harmaan kiven, hampaat irvessä, että minä pärjään - lyökää vaan lyttyyn ja ruoskikaa, mutta aina mä täältä nousen! (Ei mitenkään suotavaa!) No, nousenkin, vaikkei se niin kivaa ole, jos lyödään lyttyyn, tietenkään, mutta tiedän, että avun pyytäminen on vaikeaa. Sen ei pitäisi olla.

Tiedän, että monet auttaisivat mielellään. Sitä on vain niin tottunut siihen, joutunut opettelemaan itse monia asioita ja tekemään itse, kun ei ole ollut ketään keneltä pyytää - ja jos olet pyytänyt, ei apua ole tullut, joten se ei tietenkään ole kannustanut. Tiedän kuitenkin senkin, että jos ei osaa suoraan pyytää keneltäkään ihmiseltä apua, voi aina kääntyä mielessään enkelien puoleen - ja luottaa suurimmassa hädässäänkin siihen, että Enkelit järjestävät pyytäessäsi jossain muodossa kulloisenkin ongelman ratkaisten sen. Että se apu voi tulla ihan eri kautta kuin olisi itse osannut ehkä kuvitellakaan. Pitää vain osata päästää irti, luopua siinä tuskassa pyörimiestä ja luottaa siihen, että apua voi ja saa aina (!) pyytää.

Ja kuten varmasti tiedät, enkelit eivät voi kuiskia korvaan mitä tulisi tehdä, mikä polku johdattaisi omaa elämäntehtävää parhaiten uorittamaan (vaikkakin polkuja on toki monta) vaan meidän pitää pyytää. Vaikka se joskus tuntuisi nöyrtymiseltä, silti. Pyydä niin saat, niinhän sitä sanotaan. Eli enkelit eivät voi auttaa, jos ei hiljenny hetkeksi ja pyydä apua. Joten ole valmis ottamaan vastaan kaikki hyvä ja runsaus, mitä elämällä on Sinulle tarjota. Olet varmasti kaiken sen ansainnut!

Olisi kiva kuulla miten Enkelit vaikuttavat elämässäsi - pyydätkö apua vai puretko hammasta?

Ajatuksen voima

Olet varmaan joskus miettinyt mitä ajatukset merkitsevät kehollesi? Että onko sillä mitään merkitystä ajattelemmeko hyviä vai ikäviä ajatuksia - mitä se meitä liikuttaa ja että hyvin voimme ilkeillä toisille mielessämme, jos siitä saa jotain hupia? Käsittääkseni kuitenkin ihminen on kokonaisuus eli henki ja keho kulkevat käsi kädessä tai samassa spiraalissa, toinen toistaan tukien, toiseensa kietoutuen. Ei ole toista ilman toista.

Ja onko se niinpäin, että meillä on tämä keho, jonka sisällä on henki vai - meneekö se sittenkin toisinpäin? Että on se ikuinen, kuolematon Henki,  joka ottaa ikuisessa aikajanassa itselleen eri muotoja, eri ihmishahmoja, eri aikakausina - jotta opimme aina jotain, tulemme paremmiksi, aina vain paremmiksi ihmisiksi? Jotta kehitymme emotionaalisesti ystävällisemmiksi muita kohtaan, ihan kaikkea elollista kohtaan. Empatiakyky ja sydämellisyys voi näkyä niinkin pienessä asiassa kuin vaikka, että ei tapa sitä ampiaista ikkunalla vaan avaa ikkunan ja päästää sen pienen otuksen vapauteen. Tai että laittaa kuivuuden aikana vesikippoja ulos oravia ja siilejä varten, jotka ovat nääntymässä janoon, kun ei luonnolla ole antaa vettä. Tai siinä, ettei heti tyrmää ystäviään tai heidän erilaisia ajatuksiaan - tietäen, että kolikolla on aina se toinen puoli ja jokaisella omat mielipiteensä ja tapansa katsoa maailmaa siitä omasta pikku näkövinkkelistä, omien kokemustensa mukaan. Ja että siitä kaikesta voi oppia jotain sen sijaan, että tekee täyskaadon ja ehkä menetttää rakkaan ystävän?

Ne ajatukset.

Olen jostain lukenut, että ihminen voi ajatella jopa 50 000 ajatusta päivässä. Se on ihan hillitön määrä! Mikä sanojen sekametelisoppa! Ei sellaista pikakirjoittajaa ole keksitty, joka pystyisi kirjaamaan samaa tahtia ylös kaikki mitä pienen ihmisen päässä pyörii, jatkuvana nauhana. Ja nimenomaan se MITÄ siellä pyörii - minkälaista nauhaa pyörität, mikä levy jauhaa aamusta iltaan ja illasta aamuun - siihen voit vain ja ainoastaan sinä itse vaikuttaa! Ja usein vielä käy niin, että siinä levyssä on naarmu...naarmu... naarmu - eli sama juttu pyörii kokoajan eikä kukaan ole kertomassa, että pitää osata kääntää levyä, aktivoida itseensä erilaisia, iloisempia, parempia, eteenpäin vievempiä ajatuksia, mikä olisi erittäin suotavaa.

Käytkö keskustelua itsesi kanssa menneistä asioista; harmittelet tekemättömiä töitä tai asioita tai syyttelet muita tapahtuneista? Jos ja koska ja siksi miksi ja sen takia? Kannattaa sen sijaan purkaa se ja miettiä mitä asialle voisi tehdä - ja sitten tehdä se ja jättää asia mielestään. Antaa maailmankaikkeuden hoitaa loput. Tai sitten voi hiljentyä hetkeksi, miettiä mielessään asiaa monelta kantilta, oliko se niin kamalaa sitten kuitenkaan ja mitä siitä ehkä oppi? Ja jos kyse on jostain radikaalista, voisiko kuitenkin unohtaa tai edes antaa anteeksi? Sen sijaan, että vatvoo asiaa mielessään ja myrkyttää samalla oman mielensä. Koska, totta tosiaan, toinen henkilö on täysin tietämätön siitä pahasta mitä häneen ehkä singotaan ja ainut, joka siitä kärsii on se, joka sitä jauhaa päivästä toiseen ja koteloi vihaansa syvälle sydämeensä. Eikä se ole hyväksi kenellekään.

Alitajuntamme toimii 24/7 eikä nuku hetkeäkään. Nukkuessammekin jokin osa valvoo meitä. Alitajunta on jatkuvaa sanojen virtaa, josta tiedostava mieli ei puoliakaan tiedä - sillä on silti suuri merkitys hyvinvoinnillemme ja jaksamisellemme mitä ajattelemme. Niitä ajatuksia, joita syötämme päähämme ne tiedostaen, ne tekevät ajatuspolkuja ja kun niitä kulkee tarpeeksi usein niistä jää jälki. Kuvittele, että ne sanat kärrätään pieneen vaunuun, joka kulkee kiskoja ptkin kuin jossain hiilikaivoksessa missä siellä täällä vilkkuu valo - joku on siis kotona - ja kun se vaunullinen samoja sanoja kulkee tarpeeksi monta kertaa samoja kiskoja pitkin, reitti vakiintuu eikä enää tarvitse edes ohjata. Navigointi todella toimii ihan ajatuksen voimalla!  Ja sinä voit päättää mitä vaunuissasi toimitat: vietkö mielessäsi parannusta, hyvää tekevää harmonista energiaa ja iloa vai kuljetatko syviä synkkiä salaisuuksia ja masentavia ajatuksia? Voit päättää mihin ne kiskot vievät - kulkeeko ne säkenöivälle timanttikaivokselle, joka antaa kaikkea kaunista ja ihanaa elämääsi, vai viettääkö ne kiskot tunnelia pitkin alas synkimpään pimeyteen ikävien sanojen saattelemana. Sinun elämä. Sinä valitset.

Toivon päiviisi ihania kauniita ajatuksia!

Herätttikö tämä kirjoitus jotain ajatuksia sinussa? Olisi kiva kuulla, kiitos! <3