Enkelikortteja ja viestejä

Tänään haluan tälle lokakuun kymmenennelle päivällä ottaa pari enkelikorttia tai tässä tapauksessa tuli nyt keijukortit ja vetoviman lain kortit antamaan teille vahvistusta, rakkaat blogini lukijat. Mikä tällä hetkellä on asia, johon voisi kiinnittää huomiota ja mistä saa voimaa syksyn pimeyteen.

Nämä kuvat ovat Keiju-korteista.

Nyt olisi aika luottaa - päästää irti ja luottaa, että virta kuljettaa ja elämä vie eteenpäin - voit päästää huolistasi ja jättää ne enkeleille, pyytää apua enkeleiltä. Aina ei tarvitse pitää kaikkia lankoja käsissään ja kontrolloida miten asiat sujuu - on hyvä keskittyä siihen hyvään mitä haluat saavuttaa ja luottaa sen onnistumiseen ja huomaat miten energeettisesti asiat muuttuvat. Muistathan, että aina pitää ensin mielessään visioida haaveensa ennenkuin se voi konkretisoitua.

Nyt syksyllä on ihana aikaa lähteä ulos, tuulettaa ajatuksiaan, ihan kirjaimellisesti. Lähde syksyiseen metsään tai rannalle kävelemään, jätä huolet mielestäsi ja anna tuulen tuivertaa kasvojasi ja tuoda viestiä sinulle. Huomioi hengityksesi, kehosi ja mielesi. Älä vain kävele pää täynnä ajatuksia huomaamatta mihin astut vaan koita olla läsnä hetkessä - huomaa pikkulinnut ja puiden kaunis väritys. Nyt on hyvä hetki hiljentyä ja antaa ajatuksilleen raitista ilmaa, uusia tuulia, herkkyyttä sielulle. Istahtaa vaikka meren rannalle:  luoda katse ulapalle ja tyhjentää mielensä, hiljentää se egon jatkuva pulina, antaa alitajunnan vaeltaa vapaasti, tuntea onnellisuuden liikahdus mielessään. Metsässä on hyvä luonnon keskellä viettää muutama meditatiivinen hetki vaikka silmät kiinni meditoiden. 

Nyt on myös hyvä hetki tehdä meditoinnin lisäksi harjoituksia keholle - ei mitään hirveetä rääkkiä verenmaku suussa vaan lempeästi (!) rauhallisesti ohjata eteenpäin, venytellä kehoaan. Anna syksyisen energian vaikuttaa mieleesi rauhoittavasti.

Entä mitä vedät puoleesi tällä  hetkellä? Elämme muutenkin nyt nopeaa aikaa, aika kuljee nopeammin kuin aikaisemmin -  mistä lie johtuu: onko aikamme muuttumassa vai tuntuuko se vain lyhyemmältä?  Jostain luin joskus kuinka ranskalainen filosofi Paul Janet on vuonna 1877 selittänyt elämän pituuden suhdetta niin, että se oma siihen asti eletty elämämme vaikuttaa siihen, miten koemme ajan kulun; eli että kun 10-vuotias poika kokee yhden vuoden elämässään kymmenesosana koko senastisesta elämästään niin vastaavasti 50-vuotiaalle miehelle yksi vuosi vastaakin enää yhtä viideskymmenesosaa. No, kaikki on suhteellista, kuten sanotaan. Väitänpä silti, että aika tässä avaruusakselissa kulkee erilailla tänä päivänä kuin vaikka 10 tai 20v. sitten. Aika on muuttunut. Elämän sykli on kiihtynyt. Tai sitten maapallo vain pyörii nopeammin.

Nämä kortit onvat viestejä siitä mitä vedät puoleesi.

Näiden merkitys on moninainen. Ensinnäkin, muista, että Sinä itse luot todellisuutesi!  Sen miten  ja missä elät, mitä haluat kokea. Joko tiedät mikä on elämäntehtäväsi? Yksi suurimmista haasteista elämässä on löytää oma elämäntehtävänsä; tuntea ja tiedostaa mitä sydämessään halajaa, mikä tekee onnelliseksi. Se, että tekee töitä joka päivä paikassa, joka tekee sielun ja kehon sairaaksi, ei tee kenellekään hyvää. Olisi hyvä päästä sellaisesta tilanteesta pois. Olla itselleen armollinen. Vedät puoleesi asioita, joihin keskityt. Mieti mitä haluat saavuttaa  tai kokea ja vedät sellaisia asioita enemmän puoleesi. Sinä voit valita - niin kummalta kuin se kuulostaakin - mitä vedät puoleesi, minkälaisessa maailmassa haluat elää, miten maailma näyttäytyy Sinulle. Näetkö sen kauniit puolet ja monet mahdollisuudet vai täytätkö ajatuksesi pahoilla ikävillä masentavilla ajatuksilla. Ajatuksillasi on mahtava voima. Suurempi kuin mahtava! Sitä ei vain aina käsitä. Eli niinpä saat sen mitä syvällä sydämessäsi haluat, mihin keskität kaiken intuitiosi ja halusi sinut johdattaa - ja väistämättä jossain kohtaa vetovoiman laki tuo sen Sinulle. Siksi ei turhaan sanota, että varo mitä toivot - se saatttaa toteutua. Toivon Ihanaa päivää sinulle rakas blogini lukija. Enkeleitä päivääsi! Luota itseesi. Iloitse tästä kuulaasta syyspäivästä. Nauti siitä, että olet elossa ja kokemassa kaiken mitä päivä tuo tullessaan.

Ja jos haluat jättää kommentin miten tämä puhutteli sinua, olisin siitä iloinen.

Vaatteet Fengshuin silmin

Fengshuita voi laajentaa yhtälailla vaikka siihen mitä puet päällesi - eli ajatellen vaikkapa pelkästään värivaihtoehtoja. On ihan eri asia laittaa siniset farkut kun vaikka punaiset. Tai jos olet tärkeässä palaverissa, et ehkä laita kauluspaidaksi kukkapaitaa vaan yksivärisen, kenties vähän hillitymmän. Paitsi tietysti, jos vaikka palaveri koskee Havaijin matkaa! Tai miksei muutenkin, jos se sopii sinun pirtaan. Värillä on siis väliä. Myös sillä minkälaisen olon väri saa meidät tuntemaan - missä värissä olet (kuin) kotonasi.

Sillä väreillä on toki suuri merkitys. Ja tietenkin ylipäätään sen oman tyylin löytämisessä. Olen aikoinaan tehnyt joskus värianalyysejä - se oli tosi mielenkiintoista - ja jos pähkäilet vaatteidesi kanssa ja tarvitset oman tyylisi löytämiseen apua, voin lämpimästi suositella sinulle Pirjon pukeutumiskonseptia.

Nyt kun netissä paljon hehkutetaan konmari -ajatusta ja miten aloitetaan vaatteista ja kantavana ajatuksena on mikä vaatteissakin tuo iloa, mikä tuntuu hyvältä - niin yhtälailla se on hyvää fengshuita: miten haluamme ympäröidä tilamme, jossa elämme samoin kuin itsemme. On luonnollisesti suuri merkitys sillä, missä vaatteissa viihdyt ja mitä on ilo pitää päällä.

Ja miksi me niin monesti jätämme ne kauniit vaatteet odottamaan jotain parempia päiviä - eikö jokainen päivä voisi olla kauniiden vaatteiden arvoinen?

Muistan kuinka joskus "entisessä elämässä" mietin aina illalla valmiiksi mitä laitan päälle seuraavana päivänä - oliko palaveria tai asiakastapaamista, pitikö olla jakkupuku vai ei ja mitä koruja sen kanssa. No, nyt en enää moista ajattele. Tosin eipä ole niitä palaverejakaan. Tosin silloinkin monesti kävi niin, että vaikka illalla olin kuinka ajatellut laittavani vaikka punaisen puseron, koska tarvitsin energiaa ja poweria tulevaan tiukkaan palaveriin ja ajattelin, että siitä saan sopivasti tulielementtiä, se ei aamulla tuntunutkaan enää hyvältä. En ollut enää itse samoissa energioissa ja saatoin valita neutraalimman puseron ja laittaa vaikka punaisen huivin hiuksiin tai ison feenix-lintu korun tai jotain vastaavaa, joka kuvasti sitä tulta ja uuden alkua ja sopimusten vahvistamista - mitä nyt ikinä sille tehtäväksi annoinkaan. Näin ollen en myöskään ollut vastapuolelle kuin "punainen vaate", vaan helpommin lähestyttävä ja hyvä keskustelukumppani.

Fengshuin ajatukseen kuuuluu aina se, että ensin puhdistetaan - tai siivotaan tila - ja laitetaan esille vain niitä asioita, jotka tuottavat iloa. Eli Konmari menetelmässä käytetään tätä samaa ajatusta. Kaappiin on saattanut jäädä jokin ihania muistoja tuova juhlavaate, joka odottaa parempia päiviä: kannattaisiko järjestää sellainen tai sitten lahjoittaa se jollekin, jolle se tuo iloa? Koska jos kaapissamme roikkuu vaatteita, jotka vain tuovat muistoja menneestä - ne eivät juurikaan vie meitä eteenpäin vaan saattaa olla, että enemmän jäämme haikailemaan jotain vanhoja aikoja. Aika on kuitenkin juuri nyt. Tässä.

Joskus on hyvä tarkistaa mitä kaikkea sieltä kaapin pohjalta löytyykään. Tarvitseeko kaikkia niitä vaatteita mitä hilloamme odottamaan jotain kummallisia parempia aikoja? Tarvitsetko niitä todella? Muista, että ne vievät aina tilaa joltain muulta. Fengshuin mukaan ne ovat ihan sitä samaa clutter eli roina-  osastoa, kuin vaikka nurkkaan hylätty naistenlehtien pino, jota et kuitenkaan koskaan ehdi selaamaan vaikka siinä ne kutimen vieressä tuijottaa nojatuolin vieressä syyllistäen joka ikinen ilta? Sama juttu vaatteiden kanssa. Jos vaatteita lojuu käyttämättöminä, unohdettuina kaapissa, ne toki vaikuttavat myös sillä baguan alueella meidän elämäämme myös. Se alue saattaa myös olla unohdettu, vähän hylätty ja yksinäinenkin?

Hyvä vaatehan on pääosin sellainen, jossa viihtyy, sen voi unohtaa päälleen eikä tarvitse kokoajan olla nykimässä jostain kohtaa alemmas tai ylemmäs. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää - tiedät muutenkin näyttäväsi hyvältä siinä! Väittäisinpä, että silloin olet myös fengshuin mukaan hyvissä energioissa - going with the flow.

Jos olet ostamassa uusia vaatteita muista tarkistaa ainakin pari asiaa: Ensinnäkin: mistä materiaalista vaate on tehty? Onko se luonnonkuitua vai muovia? Toisekseen voisi olla hyvä miettiä asiaa myös kestävän kehityksen kannalta. Jokainen tiedostaa, että jos kaupassa paidan hinta on alle 10€ siitä ei varsinaiselle tekijälle jää enää kuin muutama sentti - välikädet vie loput eikä sitä silloin ole kestävän arvon mukaisesti tai aikuisen sormin välttämättä tehty.  Itse olen ratkaissut ongelman niin, etttä suosin kyllä mielellään laadukkaita vaatteita ja kankaita - periaatteessa shoppailen vain silloin kun ne ovat alennusmyynnissä - silloin saan hyvälaatuista, hyvin tehtyä (ainakin oletusarvoisesti) ja edullista. (Kauppiaan kannalta ei tietenkään tuottavaa).

Jos kaupassa yhtään jäät empimään tulisikohan sitä pidettyä  - yleensä vastaus on ei. Jätä suosiolla seuraavalle, joka siihen ihastuu.

Vaatteella on myös tärkeä tehtävä saada sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi, eli vaatteet ja koko tyylimme, kun se on hyvin rakennettu saa myös itsetuntomme nousemaan. Helposti sitä pitää itsestään parempaa huolta ihan sivuhuomiona, kun on kauniit vaatteet päällä ja muutenkin huoliteltu olo. Tulee vain hyvä fiilis. Vai eikö ole eri olo, jos lähdet vanhoissa kulahtaneissa maalitahraisissa verkkareissa koiraa ulkoiluttamaan (ja juuri silloin jostain puskista (tai mielummin vaikka Jaguarista;) )  hyppää se elämäsi prinssi eteen, hehe) tai kuin jos kulkisit niissä siisteissä verkkareissa ja lempparicollegessasi? Väitänpä, että toisessa sitä mielummin kulkee tyyliin pipo päässä, ettei törmää kehenkään - vertauskuvallisesti siis.

Takaisin sinne vaatekauppaan. Jos vaate näyttää hyvältä, mutta jokin asia arveluttaa kuten materiaali, (epäilet olevasi allerginen) ehkä liian antava kaula-aukko (tiedät ettet kuitenkaan käyttäisi) tai vetoketju selässä (saatko sen yksin kiinni/onko joku aina auttamassa) tai muu vastaava - mieti tuleeko sitä oikeasti käytettyä? Ehkä parempi jättää kauppaan. Suosittelen ostamaan vaatteita, joille tulee käyttökertoja enemmän kuin kerran kaksi kesässä. Ihan jo ympäristönkin kannalta.

Entä sitten ne kotona kaapissa roikkuvat vaatteet? Periaatteessa ihan sama juttu - miltä ne tuntuu, minkälaisen olon ne saavat aikaiseksi, onko väri ja materiaalil hyvä - mitä elementttiä vaate edustaa.
Vaikka vaatteita olisi vähemmänkin, ne voivat silti olla juuri sellaisia, kun hyvältä tuntuu ja joissa tuntee elävänsä ja voi keskittyä kaikkeen muuhun. Kuten iloon ympärillään.

Ja vielä yksi jutt: tarvitseeko niitä kenkiä olla miljoona paria? Jos keskimäärin kesässä on vaikka 60 aurinkoista päivää, tarvitsetko ihan aikuisten oikeesti 50 sandaali- ja korkokenkäparia kesälle? Ikävä kyllä, minusta se on ainoastaan typerää luonnonvarojen tuhlausta ihmisen turhamaisuuden takia.

Kiitos ja lämmintä energistä syksyn alkua. Kiitän taas kommenteista!

Sano jotain kaunista

Miten mukavalta se tuntuukaan, kun joku kanssamatkustaja tai tuttu kehuu olemustasi: jotain vaatetta tai hiuksiasi?! Silmiäsi?  No tottakai se tuntuu hyvältä. Johan siitä saa heti uutta hyvää energiaa matkaansa! Anna sisäisen valosi loistaa ulospäin!

Monesti ihmisten on vaikea ottaa se kiitos vastaan. Miten helppoa on se kiitos sanoa! Vähätellään itseä: eihän tämä nyt mitään, tämähän nyt vain on tällainen vanha riepu, no alennuksesta ostin, eihän nämä hiukset nyt oikein hyvin ole... Miksi ihmeessä? Onko meidät kasvatettu siihen, että "rumat vaatteilla koreilee"? Että pitää olla hiljaa ja nöyrä ja jos jotain kaunista päällesi laitat niin kainosti sen kannat?

Muista joskus jostain lukeneeni jonkin irtolauseen,, joka jäi mieleen. Ihan vain siksi, että se oli niin outo. Joku äiti oli opastanut tytärtään, että muista aina laittaa kauniit ehjät alusvaatteet kun lähdet liikenteeseen. Ai miksikö? No, että jos vaikka saa jonkin sairaskohtauksen ja ambulanssimiehet joutuu syystä tai toisesta näkemään (varmaan jos kaadut jotenkin epähienosti asettelematta hameenhelmaasi siveästi ensin polvien yli) pilkahduksen alushousuistasi niin olisihan se nyt vallan kamalaa, jos ne olisivat vaikka vähän rikkinäiset tai muuten vaan kulahtaneet. Tulisi ambulanssimiehelle paha mieli. Tuskin.

Mä keksin kyllä heti aika monta muuta hyvää syytä miksi kannattaa miettiä mitä päällensä (ja alle) pukee - eikä yksikään niistä liity siihen, että olet tajuttomana ambulanssimiehen käsittelyssä! Heh.

Tässä muuten kiva video siitä miten iloiseksi ihmiset tulevat, kun kehut jotakuta kauniiksi!

Minusta on aina kiva sanoa jollekin satunnaiselle matkailijalle vaikkapa bussissa ohikävellessäni, pysäkillä tai kauppajonossa - ihan sama missä - jos jollain sattuu olemaan vaikka hiukset erityisen hienosti kiharalla tai jokin kaunis luomus päällään - tai ylipäätään jotain, joka sopii juuri hänelle ja tuo hänen värit ja/tai persoonan esiin. Tai muuten vaan.  Poikkeuksetta ihmiset ovat iloisia saadessaan kehuja. Hämillään kyllä monesti, mutta iloisia. Ja mikäs sen mukavampaa kuin tehdä ihmisille hyvä mieli?

Eihän se ole mitenkään minulta pois. Sitäpaitsi olen ollut huomaavinani, että eikös se niin mene, että kun olet tietoisesti pukenut kauniisti ja huolitellusti niin tunnetkin olosi paljon itsevarmemmaksi ja paremmaksi, kuin jos ohimennessään jotkut vanhat rytkyt vetää päällensä - kun eihän mulla nyt ole mitään väliä, ihan sama.

Tästä voisin päästä aiheeseen miten tärkeää on rakastaa ja arvostaa itseään, siitä ehkä pitemmin toisen kerran. Nyt haluaisin kannustaa ja haastaa jokaista sanomaan jotain kaunista jollekin! Eli ei sen tarvitse olla se tuttu ihminen siinä vierellä - ihan joku kerta kun jossain liikut ja huomaat mietttiväsi, että onpas hieno -jotain? - niin sano se! Muistele miltä se tuntuu, jos et ole kehdannut vähään aikaan äänenen sanoa. Mikä reaktio toisessa on? Ja tuntuuko se itsessä hyvältä? Jos siitä tulee hyvä mieli, kun toisellekin tulee hyvä mieli, niin sitten kannattaa jatkaa. Ja tämä ei ole mikään iskurepliikki, en tarkoita nyt semmoista kehumista tässä kohtaa - vaikka ei huono ole sekään vaihtoehto.

Sano tänään jotain kaunista jollekin. Otatko haasteen vastaan? Kiitos kommentoithan alle.

Mikä pikku peikko siellä päässä häärää?

Joskus jokainen meistä käy pientä kamppailua pienen päänsä sisällä - tehdäkö vai eikö tehdä, mennäkö oikealle vai vasemmalle, ollako kotona vai lähteä kaupungille? "Ollako vai eikö olla, siinä pulma" -Hamletin Shakespearin sanoin. Mikäs pikku peikko siellä päässä oikein häärää ja määrää?

Pienistäkin asioista voi joskus tehdä ison, kummallisen päämäärättömän möykyn, joka paisuu ja seilaa pään sisällä kuin pingispallo pomppien puolelta toiselle kaikuen kuin onttoja seiniä vasten. Eihän se päättäminen niin vaikeaa voi olla, eihän? Ja miksi meillä joskus on sisäänrakennetttuna joku kummalllinen puolustusjärjestelmäksi kutsutt -  kielteinen ajatusmalli, jolla ikäänkuin pitää hyväksyttää joku asia, jota ei haluakaan tehdä/saada. Eli uskottelet itsellesi jostain asiasta, että se on ihan mahdoton. Ylitsepääsemätön. Ettet muka osaa. Pysty kykenemään. Et osaa. Et pysty laihduttamaan/suhteeseen/etenemään urallasi/olemaan puolisollesi tai itsellesi riittävä. Et pysty lentämään. Et sitä ja et tätä. Kun tosiasiassa ne ei:t ovat ihan sen oman pikku pään tuotoksia: on vain helpompaa ja mukavampaa pysytellä juuri siinä missä nyt olet. Ei tarvitse mennä sen kuuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Voi vaikka nähdä jonkin kauniin perho(se)n lentävän?

Usein saatamme itsemme tahtomattamme tilaan, josta ei liene ulospääsyä - eli emme halua tehdä päätöstä jossain asiassa ja jäämme satimeen. Tai pidämme kynsin hampain kiinni jostain - irtipäästämisessä on oma riskissä. Entä jos sitten kuitenkin? Ja ainahan se Taivas voi pudota niskaan! Kuitenkin ehkä kannattaa ottaa riski elämässä. Uskaltaa. Levittää ne siipensä ja lentää. No, ei nyt ehkä kirjaimellisesti mutta unelmoiden ainakin. Monesti meillä on vain jotain vanhoja levyjä pää täynnä, joita sitten uskollisesti pyöritetään, koksa niin on aina tehty. Siihen on totuttu ja sillä on pärjätty tähänkin asti. Ehkä jopa hyvinkin. Silti monet niistä uskomuksista voivat olla tosi rajoittavia. Kun kuitenkin meillä on koko maailmankaikkeus ja kaikki mahdollisuudet elämässä - sitä ei vain aina pysty uskomaan. Tai uskalla uskoa. J

Oletko koskaan ihan tosissasi miettinyt mitä haluaisit tehdä? Ja että kuinka paljon sitä ihan oikeasti haluat? Yleensä tässä kohtaa tulee taas se ego tai joku muu peikko siellä päässä päsmäröimään sormet pystyssä soosoota, eipäs nyt kuvitella liikoja! Suutari pysyköön lestissään! Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa! (- on muuten niin maan perusteellisen pessimistisiä sanontoja!) Mitä jos kerrankin ei kuuntelisi niitä kaikkia varoituksen sanoja päässään? Ehkä niiden tarkoitus onkin pitää meidät aisoissa, helposti käsiteltävänä, eli helpompi sitä marionettia on käsitellä, kun se ei lähde tuuleen ja tuiskuun seilaamaan yksinään vaan pysyy kiltisti pikkupurtilossaan ja tekee mitä pyydetään. Eli kuinka usein sanot itsellesi että et voi tehdä jotain? Koska luot itse esteitä tiellesi. Tahtomattasi.

Onko ne oikeasti rajottavia tekijöitä kuten vaikka että et voi voittaa uimahyppyjen mestaruutta, jos et uskalla hypätä kuin kakkosesta ja siitäkin vain nenästä kiinni pidellen? Voit silti uskaltaa! Ottaa vastuun siitä, että etenet pienin askelin. Yksi askel kerrallaan kiipeät niitä rappusia kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä huomaat seisovasi siellä kympissä, kädet levälleen hymy huulilla - ja hyppäät sulavasti ja kauniisti. Ja onnistut!

Sinä voit valita. Haluatko uskotella itsellesi, ettet pysty vai haluatko muuttaa vanhoja pinttyneitä uskomuksia ja möyhiä niitä ajatusmalleja siitä mitä voi ja saa tehdä. Jos muuten haluat rajoittavista uskomuksista päästä eroon, ota yhteyttä kerron miten se onnistuu  theta healing®  - menetelmän avulla!

Koska tottahan toki aina mukana tulee riskin lisäksi vastuu. Päätöksistä, Siitä, että menit tekemään jotain enemmän kuin ennen. Enemmän kuin odotettiin. Mutta eikö se silloin vain tunnukin hyvältä?

Mitä jos huomenna päättäisit tehdä tehdä jonkin asian toisin? Uskaltaa vähän enemmän? 

Olisi tosi kiva kuulla miten sinä onnistuit selättämään sen mielesi pikku peikon?

Kuuluuko kummia?

Huhuu! Kuuluuko kummia - Kummituksia? Haahuilevia henkiä? Kummia ääniä yön pimeydessä?

Oletko joskus herännyt siihen kammottavaan tunteeseen, että jossain huoneessa kuuluu kummallista kolinaa tai haahuilevia askeleita? Tai ääniä, joita et pysty parhaalla tahdollasikaan paikallistamaan, mutta ovat niin konkreetttisia ja pelottavia, ettet uskalla sängystä ylös nousta pimeässä? Tai ehkä jopa päiväsaikaan ovet saattaa paukahtaa kiinni, vaikka ikkunat sulki eikä vetoa ole? Tai ihan vaan tuntuu jollain tavalla kummalliselta, joku selittämätön tunne jossain huoneessa - johon ei halua mennä, koska alkaa selköpiitä karmimaan tai iho menee kananlihalle. Harvemmin näitä sattuu missään kerrostalohuoneistoissa, mutta joskus kyllä. Ja kaikkihan tietää, että vanhoissa taloissa voi kummitella.

On paljon asioita - luonnollisesti - josta me ei voida käsin kosketella eikä nähdä. Silti ne voi herkkä ihminen tuntea tai aistia. On monia keinoja miten jotain kummituksia voi saada pois huoneista - voit laittaa vaikka suitsukkeita palamaan ja ihan pyytää lähtemään pois tilasta. Tilan puhdistamiseen voi käyttää merisuolaa -sitä voi vaikka heitellä vähän nurkkiin kotona ja antaa olla muutaman päivän; sen lisäksi, että suola tunnetusti sitoo kosteutta se kerää myös huonoa energiaa eli ne kiteet kannattaa imuroida viimeistään viikon kuluttua sieltä nurkista pyörimästä.

 Yksi hyvä vinkki on laittaa merisuolaa vaikka johinkin pieneen saviruukkuun ja laittaa se vaikkapa telkkarin taakse. Merisuola puhdistaa kaikkea negatiivista ilmasta ja suolaan jää myös sähkömagneettista säteilyä, joten siksi tuo telkkarin takaosan paikka on siihen tarkoitukseen oiva. Muistahan kuitenkin välillä vaihtaa ja heittää kovettuneen merisuolan pois. Tosin tällä kikalla ei saa pyydystettyä kuin huonot energiat ja säteilyt - kummallisiin kummituksiin ei suolat tepsi.

Olen itsekin monesti poistanut elementaareja tai henkiä jostain taloista, missä ne ovat aiheuttaneet häiriötä. Siinä pitää kuitenkin olla varovainen - en suosittele antamaan ihan kenen tahansa tai ihan miten tahansa tulla sörkkimään sitä energiaa missä olet. Itse teen noita (kun olen, hih) joskus pyynnöstä energeettisesti enkä tähän nyt kerro aiheesta enempi - jos olet kiinnostunut, laita ihmeessä viestiä tai kommenttikenttään yhteystietosi. Ihan turhaan sitä monesti ihmiset ihmettelee ja jahkailee asian kanssa. Aika monesta paikasta on kummituksia löytynyt, mitä kummallisempia - ja useimmat on saatu Enkelien avustuksella luojan valoon. Siinäkin nimittäin kannattaa olla tarkka, että mihin niitä oikein lähettelee....

Kun mainitsin, että teen energeettisesti, se siis tarkoittaa sitä, ettei välttämättä tarvitse tulla paikan päälle. Olen tehnyt myös ulkomaille - mm. Saksaan - tämmöisen tarkistuksen ja kaikenlaista sieltä löytyikin - ja kun löydöistä kerroin selvisikin, että juuri niillä paikoilla jotain häiriötä oli ollutkin. Eli jos epäilet tai tunnet ei toivottujen kummituksien läsnäoloa...ota yhteyttä.

Kuuluuko kummia kummituksia? Laita kommenttia tai viestiä, kiitos!

Irtipäästäminen Fengshuin avulla

Usein tulee tilanteita, että täytyy käydä kaappeja läpi - viedä osa lapsen leluista tai kirjoista kirpputorille tai käydä omat vaatteet läpi, mitä enää käyttää. Yksi hyvä kohta elämässä on muutto. Tai jos innostuu muuten vaan käymään läpi tavaransa  - ihan kaiken. Silloin puhdistuu ei vaan mieli vaan ihan valtava määrä vanhaa energiaa, josta olisi ja oli jo korkea aika irtipäästää.

Ympäristöllämme on valtavan suuri merkitys elämäämme. Missä ja miten elämme - miten ympäröimme itsemme ja minkälaisessa energiassa elämme ja olemme. Ympäröimme kotimme monesti niin paljolla turhalla materiaalilla, että saatamme unohtaa sinne sekaan itssemmekin!

Fengshuin mukaan elementtejä on viisi erilaista: vesi, tuli, puu, metalli ja maa. Meistä jokainen kokee elementit erilailla riippuen myös siitä, mitä niistä itse edustamme (monta eri tapaa asiaa tutkia) - eli käyttäydymme erilailla ja keräämme erilailla roinaa (clutter) ympärillemme riippuen siitä mikä elementti tuntuu läheisimmältä.  Silloin esimerkiksi metallielementtiä edustava ihminen on enemmänkin organisoitunut ja haluaa pitää asiat järjestyksessä kun taas vaikka vesi elementtiä edustava kaipaa jotain luovaa ympärilleen. Yleensä maa elementttiä olevat ihmiset tykkäävät paljon kaikista tavaroista, he haluavat kerätä juuri ehkä niistä tunnesyistäkin tavaroita ympärilleen, erilaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ja sitten niistä on vaikea luopua, mistään ei tahtoisi päästää irti.

Me yksinkertaisesti näemme asiat omalla tavallamme - on kuitenkin hyvä joskus tiedostaa asiat mitä tekee, mitä säästää, miksi jostain on vaikea päästää irti, vaikka ehkä haluaisikin. Miksi on niin vaikea heittää pois tai lahjoittaa eteenpäin jotain vanhoja tavaroita? Sellaisia, joita tietää, ettei enää ikinä tule tarvitsemaan. Kuinka usein niitä sieltä laatikosta käy hiplaamassa ja muistelemassa? Tuskin koskaan.
Monesti jäämme vain kiinni johonkin tavaraan jostain tunnesyystä - ei voi laittaa pois jotain lapsen vauvavaatetta vaikka, koska se oli niin lutunen. No, voihan niitä muutaman säilyttää, toki. Mutta jos niitä lutusia on viisi kassillista - eikä uusia lapsia tulossa tai lapsenlapsista tietoakaan - kannattaako kaikkia säilyttää? Ehkä voisi tehdä vähän rankemman sorteerauksen. Minulla ei ole enää tätä ongelmaa - lainasin aikoinaan kaikki omien lasteni vauvanvaatteet ja sain vuosien päästä takaisin jonkun toisen sukupuolen (ei -polven) vaatteita nukenvaatteilla höystettynä - eli vola´: pääsin tuosta ongelmasta kertaheitolla! Ei tarvinnut mietttiä voiko jostain ihanasta laskea irti. Kaikki meni.

Omien vaatteiden kohdalla olen hillonnut jotain vaatetta vuosikausia - jos joskus vielä käytän sitä. Nyt olen rankalla kädellä käynyt läpi ja laittanut ne vuosia odottaneet nahkahousutkin pois - hyväksyn sen, etten nyt vain yksinkertaisesti mahdu niihin ja tokkopa enää käyttäisin, jos mahtuisin. Ne kuuluivat johinkin ihan toiseen elämään. Tai ehkä ne ei vaan sovi mun pirtaan.

Samoin voi olla jonkin ihanan maljakon kanssa, joka lahjaksi saatu, muttet pidä siitä? Mieti mitä energiaa se silloin värähtelee kotonasi? Aina kun näet sen? Onko se sellainen tavara, jonka haluat ehdottomasti säilyttää ja rakastat sitä - sitten miettiminen lienee turhaa, mutta jos kyse on jostain vaasista, jonka otat esille vain silloin kun sen antaja tulee kylään, jotta hänelle tulisi hyvä mieli niin suosittelen päästämään siitä irti. Ei ketään tarvitse mielistellä - se ei tee hyvää kummallekaan.

Aina puhutaan siitä, miten asiat pitää olla järjestyksessä ja organisoitu. Omalla työpöydällänikin odottaa pino paperita, jotka pitää selvittää. Siis pitää, ei pitäisi! Ne harmittavat siinä joka päivä enkä ole saanut itseäni niskasta kiinni, että kävisin sen läpi, aina on jotain muuta. Olevinaan. Mietin myös millä baguan alueella ne siinä ovat -kun näen pinon joka päivä se rassaa, kun en saa niitä perattua. Nyt olen antanut itselleni kaksi viikkoa aikaa käydä ne läpi. Tiedän miten paljon tekemätön asia syö ja vie energiaa. Se myös vie energiaa jostain uudesta, jota haluaisin aloittaa - mutten voi kun pino naputtaa tuossa vieressä syyllistäen.

Kuulutko sinä niihin, joilla tuppaa olemaan kotona tavaraa vähän siellä ja täällä? Itseaisiassa paljonkin. Kaapit pursuaa tavaroita - jos kutsumattomia vieraita tulee (tosin tänä nettiaikakautena taitaa olla aika vähissä) niin tulee kiire kasata kamat tylysti pyykkikoppaan ja saunan lauteille pyyheliinan alle piiloon. Keittiössä sama juttu: kippaat suurimmat romppeet muruineen päivineen johinkin laatikkoon? Ei kuulosta hyvältä. Silloin käy äkkiä niin, että se kaikki tavaramäärä vie meitä - syö meidän energiaa, väsyttää. Ei anna elämästä otetta.

Jos tavaraa on niin paljon, etttä tuntuu että uuvut sen alle - jotain tarvitsee tehdä. Ihminen tottuu asioihin. Tottuu siihen, että keittiönpöydällä - ja muillakin kenties - on tavaraa niin, ettei pintaa näy: siihen jää koulukirjat, kuivat ruokaostokset, postit, viikon vanhat postit, kaapista kaivetut tavarat, jotka eivät löytäneet koskaan paikkaansa, käytetyt kahvimukit... ja sitten vielä tuolinnojalle heitetyt puserot ja vaatteet, jotka jossain vaiheessa jäivät hetkeksi lepäämään siihen käsinojalle. Ja ennenkuin huomaatkaan, sama juttu sohvalla - sohvalta löytyy vaatteita selän taakse tyynyksi ja kun etsit sitä tv-kapulaa  ristisanatehtävien alta, saattaa kätesi sujahtaa viikon vanhaan tyynyn alle piiloutuneeseen leivänkänttyyn. Ei kuulosta hyvältä, eihän?

Me hyväksymme monesti hiljaa tottuen siihen, että sitä tavaraa vain valuu jostain mustasta aukosta - perheenjäsenet ovat kukin tottuneet ajan myötä siihen, että kaiken voi laskea hetkeksi käsistään - ja joku ne sitten hikipäissään siivouspäivänä koittaa epätoivoissaan laittaa paikoilleen - tai pyörii ympyrää, kun ei paikkaa kenties ole. Tavaraa on liikaa.

Ja mitä tämä kaikki tekee sille energialle mikä kodissamme vallitsee? Sanomattakin on selvää, ettei silloin hyvä, vitaalinen chi energia pääse kiertämään kotonamme tuoden niitä kaipaamiamme uusia hyviä tuulia, kirkkaita ajatuksia ja harmoniaa ympärillemme. Olo on lähinnä uupunut ja väsynyt. Niin väsynyt, ettei jaksa edes siivota. Ja siitähän seuraa pian se, ettei ole enää vain sotkuista vaan on myös likaista - ja jos niin pitkälle menee: se on jo pelottavaa, koska se äkkiä alkaa vaikuttamaan ihmisen mielenterveyteen ja äkkiäkös sitä masentuu, jos ympärillä on kaikenlaista sotkua ja tavaraa, joka ei sinne kuulu. Varsinkin, jos niihin sisältyy vanhoja tunnetiloja, silloin jäämme vangiksi kotiimme tavaroidemme keskelle ja saattaa huomata, että tavaroista tulee rakkaimpia, kuin omista läheisistä.

Ja joskus on hyvä muistaa, ettei mitään täältä mukaansa saa kuitenkaan. Käärinliinassa kun ei ole taskuja. On hyvä olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut ja osata laittaa sen eteenpäin jollekin toiselle, kun ei se enää palvele.

Olisi hyvä tarkistaa millä baguan alueella kaikki mahdollinen clutter eli roina sitten kodissasi sijaitsee? Sillä on luonnollisesti suuri merkitys - jos vaurausalueesi esimerkiksi on täynnä selvittämättömiä papereita, tuskin tarvitsee ihmetellä miksei rahaa virtaa sisään kuten toivoisit. Tai jos rakkauskulmaus on siivouskaappina - ehkä olet sen rakkautesikin siivonnut siinä samalla pois? Vaikka puhe onkin irtipäästämisestä... ei kaikesta tarvitse luopua - eikä ainakaan,  jos rakastaa -eihän?

Alussa oli puhe siitä tunteesta. Tunne voi olla niin voimakas, että ei uskalla päästää irti vanhasta. Jos ei muuta tulekaan? Jos sitä vielä joskus tarvitsee? Silloin emme päästä uusia asioita elämäämme. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettäkö mitään ei saisi säästää - toki meillä jokaisella on varmasti tavaroita, joilla on suuri tunnemerkitys ja hyvä niin. Ja vielä parempi ,jos se on positiivinen iloinen tunne, mikä siitä välittyy. Etttei nurkkiin kerry vain sellaista entistä, pysähtynyttä energiaa, joka lamauttaa. Tarkoitus ei ole jumittua, ei jähmettyä, ei jäädä paikoilleen. Vaan avartaa maailmankuvaansa. Päästää irti niistä asioista tai tavaroista, jotka eivät tässä kohtaa palvele ja tehdä tilaa uusille asioille elämässä.

Siksi se irtipäästäminen on tärkeää. Sulkea yksi ovi, jotta se toinen voi aueta. Avata ikkunat, jotta raikasta ulkoilmaa  pääsee sisälle. Tai Fengshuin mukaan: tuulta ja vettä - eli annetaan pärskyvien sadepisaroiden ikkunalaudalta värähdellä kotiimme energiaa raikkaiden syystuulien mukana!

Laitathan taas kommenttia, kiitos paljon - olisin siitä hyvin iloinen!

Mitä pelkäät - eli Ego vs Intuitio

Usein kuulee puhuttavan siitä miten egolla (anteeksi, Egolla) elämän eri tilanteisiin on loppujen lopuksi kaksi vaihtoehtoa: pelko tai rakkaus. Ja että kuinka sillä on suuri merkitys kummasta käsin teet päätöksiäsi. Yleensä Ego vaikuttaa siihen hurjasti. Egohan on mielemme luomus, rajaton ja määräämätön, jota kuitenkin kyselemättä kuuntelemme. Egomme määrää pitkälti sen miten ja minkälaisia päätöksiä tulee tehdyksi. Paitsi, jos osaa hyvin käyttää intuitiotaan - jossa tieto tulee jostain suuremmasta lähteestä - ja luottaa siihen. Rakkaus uskoo intuition luomisen voimaan.

Voimme pelätä erilaisia asioita. Niin työelämässä kuin parisuhteessa tai perheen parisssa - ihan missä vain. Pelko voi pitkälti ohjata käyttäytymistämme. Sitä voi tehdä asioita, vaikkei haluaisi, ihan vain koska pelkää mitä se vaikuttaa johonkuhun toiseen, tai että toinen suuttuu, loukkaantuu, pistää välit poikki, heittää lautaset lattialle, sanoo ikävästi tai sopimuksen irti. Mitä milloinkin. Tai pelätään, että itselle käy huonosti. Jos kertoo miten asiat on (noin niinkuin omasta mielestään) voi loukkaantua. eikä turha ole sekään sanonta, että don´t kill the messenger - niin usein olen sen itsekin kohdannut, että tiedän mistä puhun. Silti se oli tehtävä.

Meidän ego koittaa siis kaikin tavoin  puolustella tekojamme ja suojata, suojella meitä. Totuuden ja rakkauden hinnalla. Ja jos kerran ego koittaa suojella meitä - niin kysymys kuuluu: miksi ja miltä? Siltä totuuden tuskalta. Siltä, että asiat tuntuisivat oikeilta. Että laajenisimme sydämestämme käsin ja löytäisimme elämäntehtävämme. Loisimme ja eläisimme dharmaamme. Että joku kaunis päivä vain huomamme, ettemme oikeasti tarvitsekaan niin rankkaa suojamuuria, niin paljon piikkilankaa kuin on tullut ympärille rakennettua.

Pelko estää meitä näkemästä selkeästi - toisaalta emme tietenkään joudu ikäviin tilanteisiin, koska voimme näppärästi vältellä niitä, mutta kasvammeko silloin ihmisinä? Vai kuljemme vain silmät sokkona narusta pidellen, turtana tuttua reittiä pitkin - kertaakaan sivupolulle stiplaamatta? Silloin voi jäädä moni asia näkemättä, kauniit kesäkukat poimimattta ja suuri rakkauskin vain ajelehtii ohitsemme kuin pilvet kesäisellä taivaalla, koska olemme niin keskittyneitä egomme pelkoon, ettemme halua nähdä kauneutta ympärillämme, uskalla elää täysillä. Vai onko kaikki vain kuvitelmaa?  Onko niin, että ego meitä suojellessaan estää myös rakkaudellisia ajatuksia tulemasta läpi alitajuntaamme, manifestoituen elämäämme?

Ja mitä sitten, jos vähän sattuukin? Mitä sitten, jos joku loukkaantui tai itsestä tuntuu hetken pahalta - mikä se syy ikinä olikaan? Eikö sen jälkeen ole kuitenkin yleisesti hyvä fiilis, vähän niinkuin myrskyn jälkeen, kun ilma on puhdas ja raikas? Mitään ei tarvitse piilottaa - ei lakaista maton alle, eikä sprayata hyvää tuoksua pahan päälle sitä peittääkseen? Ja silloin sinulla on parempi tilaisuus luottaa itseesi. Uskoa itseesi! Ja omaan intuitioon. Koska se, jos joku, on oikeassa. Tosin - intuitio toimii parhaiten juuri silloin kun sen pitääkin. Eli jos ja kun saat niitä loistavia älynväläyksiä, lamppu syttyy - mahtava idea syntyy - toteuta se heti! Ei viidestoista päivä. Ei merkintää kalenterin kulmaan, että katsotaan sitten ensi kuussa, sitten kun ensin kahlaan nämä ja nämä sotkut pois alta.

Ehkä se olokin Enkelisi, joka ohjasi korvaasi kuiskuttaen sinut oikeaan paikkkaan, miten valinta veisi sinua eteenpäin elämäsi polulla. Intuitio - samoin kuin enkelit - tuo aina rakkaudellisia asioita elämäämme. Vai voitko muistaa jonkin hetken, jossa olisit intuitiivisesti saanut jonkin ajatuksen päähäsi ja jos heti lähdit sitä toteuttamaan - se ei olisikaan poikinut mitään hyvää? Minä en muista. Kuuntele niiden kevyiden siipien havinaa.

Eli meillä on tavallaan kaksi kiistelevää pikku apinaa päässämme - tai hyvä on, toinen - se pelko - olkoot se pikkuapina, intuitio voi olla sitten vaikka se apinoiden kuningas. Hih. Leikki sikseen. Intuuitio on kyllä se Suuri tieto, sisäinen viisaus, pieniä välähdyksiä suuremmasta tietoisuudesta, vaistonvarainen näkemys, tietämys ja tunne, joka on tarkoitettu juuri Sinulle. Sitä suosittelen kuuntelemaan. Sillä jos epäonnistutkin - ei yleensä se taivas kuitenkaan pudonnut niskaan, vaikka ensin siltä tuntuikin. Ja kun vähän möyhii, voi tomun alta paljastua jotain mitä ei osannut aavistaakaan. Eli ego yleensä koittaa tavalla tai toisella suojella meitä - joltain elämältä, että kulkisimme sitä tuttua hyväksi havaittua polkua pitkin emmekä hyppelehtisi pois polulta innoissamme kuin pikku puput. Intuitio sitä vasten - pyrkii viemään tutkimusmatkalle, tekemään asioita, joita et ole ennen tehnyt. Menemään oman mukavuusalueen ulkpuolelle, uskaltamaan - avaamaan siipesi. Lentämään kohti unelmiasi!

On siis hyvä tunnistaa oma pelkonsa - enkä tässä tarkoita jotain ns oikeaa pelkoa, vaan pelkoa epäonnistumisesta - pelkoa asioista, joita ei ole edes tapahtunut eikä ehkä koskaan tapahdukaan. Miten paljon turhaa energiaa siihen tuhlautuukaan...

Helpompi olisi kuunnella sisintään, sitä sydämen ääntä. Oli se Sinulle sitten sydän tai enkeli, joka niitä asioita korviisi lempeästi kuiskuttaa ohjaten välillä avartamaan, välillä takaisin polulle. Siihen tarvitaan kuitenkin voimia ja päättäväisyyttä kuunnella sitä ja jättää se pelko sivuun, tylysti sysätä pois kaikki peikot mielestään. Ja uskoa. Ja luottaa. Koska rakkaus. Se voittaa aina.

Kiitos kun luit ja ihana jos haluat kommentoida jotain. 

Mitä kukkarosi viestii vauraudestasi?

Mulla oli pitkään käytössä kukkaro, jonka sain aikoinaan siskolta ulkomailta ja josta tykkäsin jostain kumman syystä ihan erityisesti. Tykkäsin, vaikkei se ollut ihan mun värinen, hailakan harmaansininen - ja tykkäsin vielä silloinkin, kun se rupesi reppana repsottamaan. En vain millään meinannut löytää uutta - koska etsin juuri sen kopiota eikä mikään muuu kelvannut. Eli kävi vähän niinkuin Adelen biisissä missä ei huolta, kun sulho lähti, löydän kyllä pian someone just like you:n.- haha.

Tämmöinen ei kyllä hyvää lupaa. Ei se Adelen biisi sen enempi kuin kukkaron kulmakaan. Onneksi löysin kuitenkin paremman ja entistä ehomman. Kukkaron nimittäin. Jollain työmatkalla tuli kentältä ostettua hieno, käteen sopiva pirtsakan pinkin värinen kukkaro (kuva alla) ja hyvin on toiminut! Vanha sai väliaikaisesti uuden viran: säilöä luottokortit ja kauppojen kortit, joita en mukana kanniskele.

Miksi siis on tärkeää kiinnittää huomio siihen minkälaista kukkaroa käytät? Onko sillä nyt niin väliä mihin ne rahansa ja kuittinsa survoo? No on tietenkin! Fengshuin mukaankin on suuri merkitys miten käsittelet kuitteja, rahaa ja muuta talouteesi liittyvää.

Tässä muutamia vinkkejä eli Fengshuin merkitys - mihin  olisi hyvä kiinnittää huomiota kukkaron valinnassa:

Tarkoitushan olisi pitää jatkuva virta sisäänpäin - eli kiva kuluttaa ja sitä vartenhan se raha on, että sitä käytetään eikä sullota sukanvarteen - mutta pitää myös ajatella, että sitä tulee jatkuvasti lisää. Jostain. (mielellään)

Minkälainen kukkaro olisi siis hyvä? Mitä kukkaroon olisi hyvä laittaa? (muuta paitsi sulloa mattia).

VÄRI
Värillä on suuri merkitys. Osta sellainen kukkaro, joka miellyttää toimivuuden lisäksi värinkin puolesta. Jos et osaa päättää niin vihreä, purppura ja punainen ovat fengshuissa hyvin otollisia värejä vauraudelle, Jokainen värihän pitää sisällään oman energeettisen värähtelynsä, joten sillä on suuri merkitys vaurauteesi. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi mustia lompakoita tarjotaan joka kadunkulmassa - voisiko pimeämpää paikkaa rahalle enää olla?

KUNNIOITUS
Kohtele kukkaroasi kunnioituksella! Ja vaikka itse kunnioitinkin omaani yli viimeseen asti se ei ollut hyvä juttu, koska jos käyttää jotain vanhaa kulahtanutta repsahtanutta kukkaroa, sitä viestiä antaa maailmalle. Ettei ansaitse parempaa. Tai enempää rahaa. Että tämä vanha kelpaa kyllä, enhän minä nyt mitään... se on köyhyysajattelua eikä kuulu vaurauteen. Pidä kukkarosi arvossa ja samalla annat maailmankaikkeudelle viestin rahan arvostasi - ja että sillä voisi täyttää kauniin kukkarosi. Eli heitä surutta kulunut aikansa elänyt kukkaro pois käytöstä. (Taidan muuten nyt tehdä saman tuolle omalle vanhalle hyvin palvelleelle - ja siirtää ne kortit jonnekin muualle).

TOIMIVUUS 
Lompakon pitää olla ehjä. Toimiva. Sellainen, josta pidät. Josta ajattelet iloisia ajatuksia. Joka saa sinut hyvälle tuulelle. Sellainen, jossa on riittävästi tilaa korteille ja seteleille. Jota on ilo pitää mukana. Mieti kukkarosi merkitystä - mitä se sinulle merkitsee, miltä tuntuu laittaa tai ottaa sieltä rahaa/kortteja? Haluatko esitellä sitä muille vai häpeätkö sitä? Onko sinulla vain joku pikkukukkaro jossa pidät pieniä kolikoita ja varjelet niitä, kuin suurinta omaisuuttasi? Mieti mitä kaikkea vedät puoleesi ajatuksillasi. Vai pyöriikö ainokainen pankkikorttisi käsilaukun pohjalla muovitaskussa?

LISUKKEET
Joskus on hyvä tutkailla, mitäs kaikkia lisukkeita on tullut liimattua kukkaron kylkeen? Oletko liimannut kaikki ne pikkutarrat lapsista ja lapsenlapsista - koko kaunis kavalkadi? Mieti hetki - liittyvätkö lapset vaurauteesi? Lisääkö heidän kuvien katsominen vaurauttasi vai ajatteletko, että lapset ovat vaurauttasi? Oli miten oli, ne eivät kuulu kukkaroon. Myönnän kyllä oman syyllisyyteni; itse pidin monta vuotta samoja suloisia vauvakuvia kukkarossa, vaikka vauva-ajat oli jo kaukana takanapäin. Eli silloin antaa sen viestin, että on jämähtänyt paikoilleen - haikailee mennyttä. Ja nyt on puhe vauraudesta. Rahasta. Ehkä ne lapset ja kukkatarrat voisi olla jossain muualla tuottamassa iloa? (Sitäpaitsi väitän, että ne rakkaat lapset ovat mielessä muutenkin).

LUOTTO- JA MUUT KORTIT
Kuinka monta luottokorttia ihminen tarvitsee? Mukanaan joka päivä? Kuten kuvasta näkyy - minullekin on kaikenmaailman kortteja kertynyt vino pino. Nuo olen silti säilönyt johonkin piirongin laatikkoon - siellä ne ovat silloinkin, kun niitä kaupassa kysytään. (En edes halua, että ostoksistani tehdään tietoa kokoajan). Voisin itseasiassa saksia yli puolet näistä samantien. Jos kannat kaikki kortit mukanasi joka päivä - ja käytät jotain satunnaista korttia vaikkapa keskimäärin kerran kuussa - kannat siis 12 päivän sijaan yli 350 päivää luottokortteja turhaan lompakossasi! Onko se sen arvoista? Itse pidän lompakossa vain muutamaa kaupan korttia - ja toista niistä vain siksi, että se toimii myös pankkikorttina. Mitään luottokortteja en yleensä koskaan käytä mukanani. Suosittelen karsimista. (Ihan jo senkin takia, ettei tarvitse viettää unetttomia öitä miettien josko koko hela hoito häviäisi, uuuh!)

Miksi luottokortti on pahasta? Sehän ei ole varsinaisesti sinun rahaasi, mitä sillä käytät. Se on vain lainaa. Eli jos sinulla on vaikka 10 luottokorttia, joita iloisesti vinguttelet menemään ja elät kuplassa, että kiva ostella tuosta vaan kaikenlaista niin herätys! Joudut paiskimaan töitä sen eteen, että saat entiset velkasi maksettua! Näin annat siis maailmankaikkeudelle viestiä siitä, ettei sinulla ole rahaa. On vain iso kasa velkaa. Kuka sitä haluaa?

Itse olen ratkaissut tämän tietoisesti niin jo vuosia, että jos jotain haluan enkä käteisellä maksa niin menen kotiin teen väyryset (eli nukun yön yli) ja mietin aamulla: tarvitsenko todella tuota tuotetta? Mitä lisäarvoa se tuo entisten rinnalle? Useimmiten se jää kauppaan. Eli en oikeasti tarvinnut. Toinen hyvä keino välttää turhia ostoksia on laittaa niin naseva salasana muistiin itselleen puhelimeen, ettei muista sitä sitten reissulla. (Eikä mitään puhetta taannoisesta Talllinnan matkasta, jossa olisin Masteria tarvinnut enkä löytänyt koodia, kun olin tallentanut sen nimellä Herra Huu). Hmph.

POIKKEUS
Jos omistat jonkun upean luottokortin, josta erityisesti pidät - tai jonka saamisesta olet erityisen ylpeä tai iloinen - pidä ihmeessä se lompakossasi. Anna sen luoda vaurauden vaikutelmaa ympärillesi.

KUITIT
Kuitit on hyvä poistaa vaikka ihan päivittäin. Mitä ihmettä varten pitäisi raahata mukanaan jotain pari päivää sitten syödyn banaanin kuittia lompakossaan? Tai kauppalaskua, josta ei verovähennystä kuitenkaan saa. (Saako enää mistään?) Nämä tuovat vain energiaa ja tunnetta rahasta, joka on jo tuhlattu - jota ei enää ole. Emmekä halua sellaista energiaa kukkaroomme, emmehän? Itse koitan päivittäin tyhjentää laukusta kaikki sinne jääneet kuitit, kirjanpitoon (tai sitä odottamaan) jos tarve ja sitten pois.

KAIKKI MUU SÄLÄ
Jos kukkaroosi mahtuu kaikenlaisia leffalippuja ja käyntikortteja pilvin pimein - se on selvästikin aivan liian suuri! Onko niiiden paikka kukkarossa? Vai voisiko ne siirtää johonkin toiseen paikkaan - lähinnä sinne minne ne ikinä kuuluvatkaan? Nythän haluamme kuitenkin lähtökohtaisesti, että kaikki raha sujahtaa vaivatta kukkaromme - ilman, että pitää taistella rivitilasta satunnaisten lippulappujen kanssa. Se rikkoo sen hyvän vaurauden energian.

KIVET KRISTALLIT TAI ONNENKALUT
Samoin kuin jokin special luottokortti, voi kukkarossasi olla jokin erityinen kivi - oli se sitten vaikka vihreä turmaliini, jadea tai kalsiittia - itselläni on pieni litteä kivi, jossa F-merkki merkkinä fengshuista ja vauraudesta. Jostain syystä pidän siitä ja pidän sitä aina mukanani. Onnenlanttina - no, tavallaan siis.

KIITOLLISUUS
Lopuksi vielä - muista olla kiitollinen! Kiitollisuutta ei koskaan voi olla liikaa - joten muista joskus kiittää omaa kukkaroasi siitä, että se on pelastanut sinut pulasta jos toisesta ja aukonut suutaan aina tarvittaessa täydessä hiljaisuudessa - vastaan panematta. Ja on aina valmis ottamaan lisää vaurauksia ja hyviä siunauksia maailmankaikkeudelta.

Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? Kerro ihmeessä kommenttisi, kiitos!

Kuuntele sydäntäsi

Joskus kaiken kiireen keskellä unohtuu kuunnella sitä tärkeintä: omaa sydäntä. Mennä viuhotaan kaiken kiireen keskellä ja kysellään kavereilta kuulumiset ja mielipiteet - vaikkei ehkä kuitenkaan keskitytä tai kuunnella. Ja unohdetaan hetkeksi hiljentyä. Mä halusin ottaa pari korttia tälle hetkelle, teille tämän blogin lukijoille.

Hassua kyllä - kävi niinkuin monesti käy, kun joku asia on tärkeä ja enkelit haluaa tuoda sen esille. Ensin otin yhden kortin - tuli tuo sydän chakra -kortti. Sehän symboloi sydämen rakkautta, myötätuntoa toisia kohtaan. Sitä, että kuuntelee sitä omaa sydäntään eikä anna järjen äänen runtata intuition voimaa, sydämen ääntä. Sydänchakra auttaa tuntemaan kiitollisuutta, iloa ja keveää oloa - päästää meidät raskaista tunteista eroon. Tee asioita, joista tulee hyvä mieli, joista nautit.

Ajattelin nostaa vielä toisen kortin. Siinä kehotetaan luottamaan, uskomaan siihen, että asiat järjestyvät parhain päin, ettei turhaan tarvitse huolehtia etukäteen asioista, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet - eivätkä ehkä koskaan edes tapahdu! Luota maailmankaikkeuden järjestykseen, siihen, etttä asiat löytävät paikkansa ja aikansa. Monestihan saattaa käydä ihan erilailla kuin alunperin toivoimme, ja vasta jälkeenpäin huomaa, että kävikin itseasiassa juuri oikein. Eli luota. Ole itsellesi armollinen. Päästä irti vanhoista asioista, uskomuksista, negatiivisista tunteista, vihasta.

Sitten nostin vielä yhden siihen kaveriksi - ja kuinkas ollakaan: vaikka olin välissä sekottanut pakan tosi hyvin - sieltä tuli uudestaan sydänchakra -kortti! Näin käy monesti, kun jokin asia todella vaatii huomiotamme. Eli helli sydäntäsi, ole kiitollinen asioista, joita sinulla on. Koita päästää irti kaikista vihan tunteista, katkeruudesta ja muusta jäytävästä, joka syö sydäntä. Anna sydämesi laulaa, olla onnellinen, iloitse jokaisesta päiväsi hetkestä. Anna itsellesi hetki päivässä ihan vain olla ja nauttia levollisuudesta, ehkä meditoitkin hetken. Tunne rakkautta ja kiitollisuutta.

Kun sydänchakra on kunnossa, voit itsekin paremmin ja pääset henkisellä tasollakin aina hieman korkeammalle, kun sydäntä ei ole myrkytetty huonoilla ajatuksilla ja pettymyksillä. Opettele antamaan anteeksi ja päästämään irti. Sydämellistä päivää sinulle! <3

Kommenttisi otetaan sydämellisesti vastaan!  

Ura- alue ja pihan raivausprojekti

Nyt alkaa olemaan sellanen fiilis, että yhden projektin tiimoilta ja sen vauhdittamiseksi pitää välillä vähän katsoa välillä omaakin kotia fengshuin silmin. Tosin nyt ei kyllä paljon menty ovea pidemmälle, mutta sieltähän se kaikki energia tavalla tai toisella kotiin tulee - ulkoa! Eli on hyvä katsoa, että varmasti piha on kaunis ja hyvinvoiva. Ei sikäli, ettten sitä muuten koskaan tekisi - mutta siis nyt juuri, tarpeeseen. Nyt nimittäin tarvii uusia alkuja, uutta energiaa, vaurautta. Siinäpäs sitä.

Meidän ulko-ovi on jotakuinkin pohjoiseen päin - mikä on tietysti aika ihanteellista - ja mietin jo ensitöikseni eteistä - josko siitä sen muokkauksesta lähtisi ura urkenemaan.... Itseasiassa jo parisen viikkoa sitten järjestin koko eteisen ihan kokonaan helt å hållet uusiksi. Kaikki kiskoin eteisestä pois ja mietin mitä tarvitsen, mitä en ja mihin ne kaikki ylimääräiset takit heivataan, jotka vain tuulettuu siinä naulakossa. Meillä ei eteisessä ole jostain syystä ollut kaappia vaan avotila, joten kun olin ensin järjestänyt kengät takit ja kaikki muut pelit ja rensselit hommasin siihen verhotangon ja mustavalko-kuvioisen kankaan verhoksi. Baguan 1-alue kun on uusia alkuja, ura-alue ja elementiltään veden aluetta joten väreistä musta ja sininen sitä heijastaa parhaiten. Toin myös peilin eteiseen ja poistin jostain syystä siihen pesiytyneen keltaisen pienen puuvillamaton ja laitoin tumman tilalle. Tila koheni kummasti.

Nyt pari viikkoa sitten naapurimme alkoi tehdä mittavaa etupihan remonttia ja sain siitä inspiraation (kiitos siitä!) tehdä itsekin jotain. Yleensä kun olen vain tyytynyt kerran kesässä tekemään tunnin homman missä tyyliin nypin kaikki rikkaruohot ja vähän möyhin ja pöyhin ja jos hyvin käy, laitan yhden kukan jonnekin ja noniin, se on siinä. Jotain pientä koristekiviä tms. ehkä ja that´s it.

Tästä pehkopihasta lähdin liikkeelle. Eipä juuri muuta näkynyt kuin jotain epämääräistä vihreetä. Siellä oli sentään jemmassa reuna isoja kahden kämmenen kokoisia kiviäkin - hyvin naamioituneena. Nyt sitten innostuessani sain kyllä sellaisen kokovartalohakkauksen, että pois alta! Huh mikä homma! Ensin kaikki ne rikkaruohot, pienet kivet, kaikki vanhat kankaat mitä siellä puolihautautuneena lymysi. Yhden kiskoin niin kovin irti, että kun se vihdoin napsahti kuin kuminauha sain puoli kiloa multaa suoraan silmille. Vettä! Uh, se oli vähän ikävää. Sitten leikkasin - en tiedä olisiko saanut, eipä tuo huutanut - tuijalta alaosaa poikki ja pinoon, ja kas kun näytti heti vetreämmältä!

Kummasti siinä vierähti pari tuntia, ylikin. Kymmenen aikaan - taisi olla lauantai- ilta peräti - huomasin, ettei ole ihan keskikesä enää - alkoi nimittäin hämärtää ja ajattelin että on paras lopettaa. Seuraavana päivänä pääsin hyvän ystävän kanssa hakemaan kariketta - joo, mä kutsun sitä siksi - ja sitten illalla jatkoin taas pari tuntia hommia. Niin ja kukkia ostin. Ainiin, vähän naureskeltiin, kun se karike on kuulemma koristekate nimeltään. Aha, ilmankos ei löytynyt googlesta ;) Mietin sitä karikkeen väriä siellä kaupassa: punainen oli kaikista kaunein, en nyt ihan sanoisi kuitenkaan, että sekään tulta edustaa, ei niin tulenpunainen ole - mustaa ei missään nimessä voi ostaa, sehän näyttäisi ihan hiileltä - enkä halua kävellä hiilillä, tulen kanssa enkä ilman!

Oli muutan aikamoinen rapsutus noissa ränneissä tai mitä lie ovatkaan, tukossa olivat. Jollain kepillä niitä paremman puutteessa hiki hatussa rapsuttelin. Selkä huusi hoosiannaa, ei auttanut, piti se loppuun saattaa. No, nyt on vihdoin parin illan projekti saatu päätökseen. Selkä oli ekan illan riehumisen ja kökkimisen jälkeen ihan muussina, kummasti se siinä vetristy päivällä ja illalla olin tosiaan joa valmis uuteen koitokseen. Mitä sitä ei tekisi, että saa asiat rullaamaan ja ura-alueen toimimaan?

Ja nyt en pelkästään mieti tässä ura-asioitani, vaan myös toista projektia, joka liittyy vaurauteen ja asioiden muuttamiseen, tai no, jotain sellaista. Nähtäväksi jää, miten tämä kaikki vaikuttaa. Nyt vain positiivisia ajatuksia ja päätöksiä aiheen tiimoilta pää täyteen niin eiköhän se siitä. Näin toivon. Ja uskon.

Oletko itse tehnyt jotain pihaprojektia viime aikoina? Laita ihmeessä kommentti, olit tai et.

Minä luon oman maailmankaikkeuteni

Olen jo vuosia lukenut ja perehtynyt erilaisiin itseään henkisesti sivistäviin ja kehittäviin kirjoihin ja metodeihin. Lukemalla ja kurssittamalla itseäni, koska aihe ja sen monimuotoisuus kiinnostaa.

Olen lukenut niin Deepak Chopraa, Denise Linniä, Gary Renardia, Robert Scheinfeldiä, Sonja Chaquettea vain muutaman mainitakseni ja todella lukemattomia muidenkin kirjailijoiden eri kirjoja. Aivan loistavia kirjailijoita kaikki! Suosittelen lämpimästi. Ihan jokaista ja mitä vaan näistä! Tulee vielä muutama mieleen kuten Julia Cameron, Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len ja vaikkapa Jose´ Silva. Jokainen kirjoittaa täysin ei aiheesta enkä väitä, että näistä mainituista jokainen juuri tästä aiheesta mitä nyt pyörii kielen päällä. Ovatpahan erinomaisia lukemisen arvoisia kirjoja kukin omalla sarallaan kirjoittaneet.

Usein olen törmännyt - joko kirjoissa tai muuten -  ajatukseen, etttä me - tavalla tai toiselle - itse luomme tämän maailmankaikkeuden. Että se on olemassa vain meidän päässämme.  (Jos olet katsonut elokuvan Matrix - ehkä helpompi sisäistää) Ajatus on - vaikkakin siihen on jo tottunut ja sitä on mielessään möyhinyt jo monella tavalla tässä vuosien saatossa - edelleen jotakuinkin hämmentävä. Samoin kuin siitä seuraava viittaus, että olemme itse vastuussa kaikesta. Siis ihan kaikesta. Se on vähintään ihan yhtä hämmentävä. Eikö?

En nyt tarkoita tällä sellaista vastuuta - pelkästään, että koska vaikka et ollut aktiiivinen jonkun työpaikkahaun suhteen, joku toinen nappasi sen. No, ihan varmasti. Aktiivisuus palkitaan ja silloinkin olet tietysti vastuussa myös siitä mitä jätät elämässäsi tekemättä. Ja isommassa mittakaavassa, voi mietttiä kaikkia isompi asioita - esimerkiksi että miksi minä olen jatkuvasti kaikki porsaanreiät kaivamassa auki, kun raha-asioista keskustellaan: liian monta kertaa olen pudonnut johonkin ihme kuoppaan ja lopputulemana minut tuomitaan syyttä suotta maksamaan vaikkei se minun syyni ollutkaan (ja se tunnustetaan, silti kärsijän - eli maksajan- osa lankeaa. Toisaalta - niin kauan kuin ajattelen noin, se sama kaavio voi toistua, vapaasti, koska luon sen omilla ajatuksillani - annan sen signaalin tähän maailmankaikkeuteen, lähetän sen kollektiiviseen tietoisuuteen - että näinhän tässä aina käy. Tai jos joku ihminen käyttäytyy aina samalla tavalla, niin odotatkin taas hänen tekevän niin - joten tottakai tanssi jatkuu, olkoonkin, että on jo kantapäät ruvella ja huudat armoa!

Olen miettinyt pääni puhki miksi joudun niihin tilanteisiin - onko se huono karma? Vai onko se jostain entisestä elämästä oleva velka (no, se karma siis) joka täytyy maksaa? Ja kuinka monta kertaa täytyy ihmisen hakata päätään seinään, ennenkuin siitä pääsee pois? Vai onko se jokin asia, jotain mikä pitää korjata - jotain mitä olen joskus tehnyt tai tekemättä jättänyt (tässä tai edellisessä elämässä) joka tulee eteen niin kauan, ennenkuin sen opin. Eli oppiläksy. Mistä ihmeestä minä sen keksin? En ole vielä onnistunut siinä, vaikka uskon, että kun sen keksin, ovet aukeaa ja tämä piina siltä osin lakkaa välittömästi. Minä itse siis luon senkin.

Sama juttu, jos käteen vaikka sattuu. Mitä ajattelet? Jos kokoajan manaat sitä miten paljon sattuu, ei kehosi voi tehdäkään muuta, kuin lähettää kipusignaaleja käteesi jatkuvasti, lakkaamatta, koska ajatuksillasi määräät sinne kipua! Meinkö jo kipupisteen yli? Eihän kukaan halua vetää pilleriarsenaalia loppuelämäänsä tai tuskailla kipujen kanssa? Voiko sille asialle tehdä jotain - onko meillä siihen mahdollisuus, uskoa voi ainakin niin, jos ei muuta. (lähetän mielessäni rakkautta ja valoa kaikille, joilla joku ikävä sairaus on).

Tai miksi on niin, että esimerkiksi tässä elämässä olen monesti joutunut kokemaan hyvän ystävän tai ihmisen menetyksen maailmalle - ystävyys on vain katkennut, on syystä  toisesta luovutettu, ystävyys tai yhteys lakannut - eikä edes välttämättä mihinkään riitoihin tai erimielisyyksiin.  Ja miten se joka kerta riipaisee. Miksi minä olen valinnut tämän osan - mikä oppiläksy siinä on - miksi haluan kokea tämä uudestaan ja uudestaan tässä pikkumaailmassani, näiden silmieni läpi katsottuna?

Vai pitääkö vain meditoida ja antaa anteeksi kaikille kaikki, olla sulaa pyhyyttä ja jalomielisyyttä jakava persoona. Eipä siitä varmaan haittaakaan olisi. Koitan ajatella kaikesta hyvää, olla ystävällinen ja iloinen - iloita pienistäkin asioista elämässä - kaikesta mitä luon ympärilleni, koko siitä pienestä pläntistä, johon maaillmani rajoittuu. Pystynkö hallitsemaan sitä jollain lailla? Ei se aina onnistu, vaikka kuinka haluaisin - jos onnistuisi -  olisin valaistunut ;) 

Ja tästä tulee toinen ajatus mieleen: onko niin, että anteeksianto on se avain. Sen toki allekirjoitan, ettei kostolla saa mitään aikaiseksi eikä syvällä piehtaroimisessa, pidemmän päälle ainakaan, jos koskaan. Jos pystyy ajattelemaan avarakatseisesti olisiko se juuri niin kun oikeastaan tulisi ollakin: koska mikään näistä asioista ei oikeasti tapahdu meille. Kuka se minä on? Ego, joka taistelee kynsin hampain omasta olemassaolostaan ja apinamielensä päämäärästä pomottaa meitä.

Menikö jo sekavaksi? Niinpä. Ja jos mikään ei oikeasti tapahdu meille - onko mitään olemassa vai kuvittelemmeko vaan kaiken. En nyt muista missä kirjassa, mutta jossain oli ajatus nimenomaan siitä, miten me luomme sen oman kenttämme ja kaiken mitä sen sisällä on. Että kaikki ihmiset, jotka elämässäsi ovat ovat siinä vain sinua varten. Teillä on jokin kosminen yhteys, jokin suurempi voima, joka pitää yhdessä tai joka saa kaupassa hymyilemään ventovieraalla - koska sielusi tunsi toisen. Eli pääsemme tästä lopputulemaan, että mehän olemme suuuri sielu, tämä ruumiimme on vain nahkakotelo, väline, jolla liikumme paikasta toiseen, kun emme enää muuta osaa. Ehkä osasimme ennen? Ja se suuri ajatus, että olemme kaikki yhtä. Yhden suuren muodon palasia. Vaikea sulattaa.

Noniin, tiedän, että tässä vaiheessa suurin osa on pudonnut kärryiltä ja pitää minua ihan hulluna, haha, ei haittaa. Joskus on hyvä vähän sekoittaa pakkaa ja mietttiä elämän suuria syntyjä syviä.

Oletko miettinyt miksi asut vaikka siellä miksi asut? Onko kotisi sellainen, kuin toivoisit? Vai haluaisitko merenrantahuvilan ja Jaguarin pihaan? (mä voisin ottaa vielä pari jaloa ratsua siihen kartanon pihalle - ja komean tallipojan silmäniloksi ja kyytipojaksi, heh)  - ja jos niin, - mikset sitten asu niin? Onko omilla ajatuksillamme merkitystä siihen miten elämme? Mitä toivomme? Tai mitä uskallamme toivoa? Koska jos kerran luomme maailmamme, väitän, että aika moni miettii päivittäin asioita, kuten


"Voi kun olisi kiva päästä sinne Havaijille - mutta enhän mä nyt sinne voi mennä, ei mulla ole lomaa ja tulisi liian kalliiksi lastenkin kanssa"
"Voi kun olisi kiva saada uus auto, mutta se on niin kallis ja bensa maksaa ja vakuutukset ja..."
"Voi kunpa saisin sen ylennyksen, mutta mä luulen, että se annetaan sille Reiskalle kuitenkin..."
"Tiedätkö hain sitä vuokra-asuntoa sieltä unelmien paikasta! Onnistuukohan se?" ja kaveri tai oma pikku apina vastaa: "sepä kiva. Mutta muista että siellä on muitakin ja on aika vaikea päästä läpi. Minäkin hain eikä onnistunut."
"Olisipa ihanaa lähteä teatteriin ja viettää ihana ilta, mutta eihän se ole mahdollista koska..."
ja sitä rataa. Eli me itse kyllä osaamme haaveilla, toki - ja toivoa kaikenlaista. Sitten seuraavassa lauseessa heti torpedoimme sen mielessämme. Onko se jotain itsesuojeluvaistoa - tai niin ainakin sanomme itsellemme, että suojelemme itseämme. Höpö höpö. Tulta päin!

Siksi monesti ei tule kerrottua isoista asioista muille. Tai vain niille, joihin luottaa. Saa ihan rauhassa omassa pikku energiakentässään asian kanssa edetä eikä kukaan tule tahtomattaaan luomaan pelko-energiaa tai lannistamaan mieltä hyvää tarkoittaen. Pidä mielessä, että sinä itse vaikutat asioihin. Ei asioita tapahdu vain sattumalta. Sattumaa ei edes ole, en usko siihen.

Meillä on muuten näitä masentavia lauseita aika paljon, jolla saamme toisen haaveet hyvin äkkiä halutessamme "auttaa" toista alas, kuten: älä sitten pety, jos et onnistukaan. Muista, että siinä on vielä monta tekijää, jota et ole osannut ottaa huomioon. ja tämä: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Argh! Totta hemmetissä sinne kuuseen pitää kurkottaa! Kuka sinne kuusen juurelle pimeään havujen sekaan haluaa loppuelämäkseen jäädä kökkimään? En minä ainakaan!

Haluatko sinä? Sinun elämä! Sinun luoma maailmankaikkeus! Sinä päätät minkälaisia värejä haluat sekoittaa elämäsi palettiin?

Kiitän jälleen nöyrästi kommenteistanne!