Pyydä apua enkeleiltä

Joskus, varsinkin, jos tuntuu, että elämä kolhii, sitä kaipaa vahvistusta ja iloa ajatuksiinsa. Jos on pudonnut edes hetkellisesti johonkin suohon, josta haluaa päästä ylös. Tai ei muuten vain löydä ylöspääsyä, eikä ole ketään siinä lähellä, jonka syliin painaisi olkapäänsä ja jakaisi huolensa. Saatikka sydänystävää, jolle voisi soittaa ja jakaa huolensa. Koska aina poikkeuksetta on käynyt niin, että jos jotain - mitä tahansa - ongelmaa mielessään pyörittää, se kuin taianomaisesti ratkeaa, solmut aukeaa tai tulee joku heureka! Ahaa - elämys, kun vain sen suunsa avaa ja uskaltaa puhuu asiasta.

Jos ei ole sitä keskustelun mahdollisuutta, voi aina hiljentyä mielessään ja pyytää apua enkeleiltä; opastusta ja johdatusta elämässä ja siinä hetkessä eteenpäin. Miten näin kävi, miten tähän tultiin, ja miten tästä eteenpäin. Opinko tästä jotain? Miksi niin tapahtui? Koska monesti on haavoittunut olo, ontto tunne sisällä, jos toinen on satuttanut ja haluaisi päästä takaisin normalitilaan ja jaloilleen, karistaa toisen ikävän asenteen tai sanat pois mielestään. Unohtaa ikävän kokemuksen. Tai tarvitsisi johdatusta miten eteenpäin.

Tällä kertaa nyt kuitenkin keskityin kaikkiin blogini lukijoihin ja halusin nostaa muutaman enkelikortin kaikille teille yhteisesti, johdatukseksi ja ehkä lohdutukseksikin. Iloksi elämään.
Kas tässä:

Nostin kaksi korttia, eli toinen kortti kannustaa uskomaan ja luottamaan itseensä ja toinen siihen, että uskaltaa toimia sen mukaisesti.

Meillä jokaisella on intuitiomme, toisilla vahvempi, jolloin sitä osaa jo tottuneesti paremmin kuunnella, mutta jos vain antaa maailmankaikkeudelle mahdollisuuden opastaa ja ohjata eteenpäin voi helposti huomata pieniä merkkejä, ajatuksia, sanoja kappaleiden välissä radion avatessasi tai ohikulkevien ihmisten kommenteissa. Pieni ohikiitävä hetki, uskon valaminen itseensä. Kun tietää toimivansa oikein, toisia satuttamatta, on oikealla polulla.

Voin kokemuksesta sanoa, että minulle avun pyytäminen on  ollut usein aika tuskallista, sitä on jotenkin oppinut siihen, että läpi mennään (yksin) vaikka harmaan kiven, hampaat irvessä, että minä pärjään - lyökää vaan lyttyyn ja ruoskikaa, mutta aina mä täältä nousen! (Ei mitenkään suotavaa!) No, nousenkin, vaikkei se niin kivaa ole, jos lyödään lyttyyn, tietenkään, mutta tiedän, että avun pyytäminen on vaikeaa. Sen ei pitäisi olla.

Tiedän, että monet auttaisivat mielellään. Sitä on vain niin tottunut siihen, joutunut opettelemaan itse monia asioita ja tekemään itse, kun ei ole ollut ketään keneltä pyytää - ja jos olet pyytänyt, ei apua ole tullut, joten se ei tietenkään ole kannustanut. Tiedän kuitenkin senkin, että jos ei osaa suoraan pyytää keneltäkään ihmiseltä apua, voi aina kääntyä mielessään enkelien puoleen - ja luottaa suurimmassa hädässäänkin siihen, että Enkelit järjestävät pyytäessäsi jossain muodossa kulloisenkin ongelman ratkaisten sen. Että se apu voi tulla ihan eri kautta kuin olisi itse osannut ehkä kuvitellakaan. Pitää vain osata päästää irti, luopua siinä tuskassa pyörimiestä ja luottaa siihen, että apua voi ja saa aina (!) pyytää.

Ja kuten varmasti tiedät, enkelit eivät voi kuiskia korvaan mitä tulisi tehdä, mikä polku johdattaisi omaa elämäntehtävää parhaiten uorittamaan (vaikkakin polkuja on toki monta) vaan meidän pitää pyytää. Vaikka se joskus tuntuisi nöyrtymiseltä, silti. Pyydä niin saat, niinhän sitä sanotaan. Eli enkelit eivät voi auttaa, jos ei hiljenny hetkeksi ja pyydä apua. Joten ole valmis ottamaan vastaan kaikki hyvä ja runsaus, mitä elämällä on Sinulle tarjota. Olet varmasti kaiken sen ansainnut!

Olisi kiva kuulla miten Enkelit vaikuttavat elämässäsi - pyydätkö apua vai puretko hammasta?