Metsästä kesäistä energiaa

Ihanaa kun on vihdoinkin kesä! Sitähän sitä aina odotellaan - vuodet pitkät. Tai ainakin kesäihmiset odottavat. (Mä luen itseni enemmän talvi-ihmiseksi kylläkin). Osaammeko sitten nauttia siitä, kun se kesä vihdoin tulee? Jos lomaa on, siihen pieneen pätkään pitää usein mahduttaa kaikkien toiveet eikä usein juurikaan jää aikaa ihan vain olemiseen, kun pitää ehtiä nähdä yhtä ja toista. Tai no, meillä ei ainakaan, joten mitäs minä siitä tiedän, heh.

Kesällä aistii luonnossa ihan erilaisen energian. Voi mennä vaikka metsään, istumaan kannon nokkaan, laittaa silmät kiinni hetkeksi ja vain kuunnella. Metsän ääniä ja omaa sisintään. Sydäntään. Luoda ja manifestoida mielessään. Tai vain olla läsnä. Nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta ympärillä. Linnun laulusta. Tuulen huminasta. Antaa kaikkien aistien herkistyä kesän äänille ja tuoksuille. Jos hyvin käy, voit jopa kerätä kuusenkerkkiä tai mansikoita heinänkorteen ja napsia niitä matkallasi. Niitä mansikoita. Metsästä saa ihan ilmaiseksi paljon hyvää tekevää, parantavaa energiaa - anna luonnon hoitaa Sinua. Unohda työkiireet ja aikataulut ja anna itsellesi vaikka tunti silloin tällöin ihan vain samoilla metsässä tai edes puistossa. Eikä kukaan estä puuhun kiipeämistäkään, jos vain uskallusta riittää!

 Puista saa ihan mahtavan paljon energiaa. Eikä ole häpeä eika välttämättä enää saa hullunkaan leimaa, jos menee puita halaamaan. Ja mitäs sitten jos saakin? Sen hullun leiman?  Ainakin saa hyvän mielen ja mielenrauhaa - ja se on tänä päivänä aika tärkeä juttu. Tämä oli minusta aika mielenkiintoinen tutkimus, mikä on tehty puiden verkostoinnista - ja siitä miten puut huolehtivat toisistaan - aika mielenkiintoista, eikö vaan?

Tämä kuva on erään vastavalmistuneen talon takapihalta. Aika ihana ajatus, että on iso kivi, johon voi kiivetä. Tulee heti mieleen pieni metsänpeikko, joka istuskelee tossa kivellä tai kauempana kannolla, metsänsiimeksessä; soittelee ruokopillillä ja leikkii sammakoilla, hyppii niiden kanssa kilpaa - mitä leikkisää kepeää energiaa ja silti voimakasta. Aurinko siivilöityy kauniisti, tuo sitä Taivaan Energiaa tuohon pihalle ja kivi on jätetty paljaaksi eikä kasvateta piiloon, kuten oikein onkin. Näen kuvassa enemmän yang-energiaa, aurinkoa ja valoa, joka illan hiipuessa haihtuu rauhaisaksi jin-energiaksi luoden ympärilleen varjon suuren suojaavan peiton.

Kotiin tullessa voi pikkupeikko hetken hengähtää mökin ikkunalaudalla, katsella kaipauksella ulos metsään, odottaa seuraavaa hetkeä, kun pääsee sinne heittämään kuperkeikkaa sammaleelle.

Milloin viimeksi kävit metsässtä lataamassa akkujasi? Kerro ihmeessä! ;)