Mikä pikku peikko siellä päässä häärää?

Joskus jokainen meistä käy pientä kamppailua pienen päänsä sisällä - tehdäkö vai eikö tehdä, mennäkö oikealle vai vasemmalle, ollako kotona vai lähteä kaupungille? "Ollako vai eikö olla, siinä pulma" -Hamletin Shakespearin sanoin. Mikäs pikku peikko siellä päässä oikein häärää ja määrää?

Pienistäkin asioista voi joskus tehdä ison, kummallisen päämäärättömän möykyn, joka paisuu ja seilaa pään sisällä kuin pingispallo pomppien puolelta toiselle kaikuen kuin onttoja seiniä vasten. Eihän se päättäminen niin vaikeaa voi olla, eihän? Ja miksi meillä joskus on sisäänrakennetttuna joku kummalllinen puolustusjärjestelmäksi kutsutt -  kielteinen ajatusmalli, jolla ikäänkuin pitää hyväksyttää joku asia, jota ei haluakaan tehdä/saada. Eli uskottelet itsellesi jostain asiasta, että se on ihan mahdoton. Ylitsepääsemätön. Ettet muka osaa. Pysty kykenemään. Et osaa. Et pysty laihduttamaan/suhteeseen/etenemään urallasi/olemaan puolisollesi tai itsellesi riittävä. Et pysty lentämään. Et sitä ja et tätä. Kun tosiasiassa ne ei:t ovat ihan sen oman pikku pään tuotoksia: on vain helpompaa ja mukavampaa pysytellä juuri siinä missä nyt olet. Ei tarvitse mennä sen kuuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Voi vaikka nähdä jonkin kauniin perho(se)n lentävän?

Usein saatamme itsemme tahtomattamme tilaan, josta ei liene ulospääsyä - eli emme halua tehdä päätöstä jossain asiassa ja jäämme satimeen. Tai pidämme kynsin hampain kiinni jostain - irtipäästämisessä on oma riskissä. Entä jos sitten kuitenkin? Ja ainahan se Taivas voi pudota niskaan! Kuitenkin ehkä kannattaa ottaa riski elämässä. Uskaltaa. Levittää ne siipensä ja lentää. No, ei nyt ehkä kirjaimellisesti mutta unelmoiden ainakin. Monesti meillä on vain jotain vanhoja levyjä pää täynnä, joita sitten uskollisesti pyöritetään, koksa niin on aina tehty. Siihen on totuttu ja sillä on pärjätty tähänkin asti. Ehkä jopa hyvinkin. Silti monet niistä uskomuksista voivat olla tosi rajoittavia. Kun kuitenkin meillä on koko maailmankaikkeus ja kaikki mahdollisuudet elämässä - sitä ei vain aina pysty uskomaan. Tai uskalla uskoa. J

Oletko koskaan ihan tosissasi miettinyt mitä haluaisit tehdä? Ja että kuinka paljon sitä ihan oikeasti haluat? Yleensä tässä kohtaa tulee taas se ego tai joku muu peikko siellä päässä päsmäröimään sormet pystyssä soosoota, eipäs nyt kuvitella liikoja! Suutari pysyköön lestissään! Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa! (- on muuten niin maan perusteellisen pessimistisiä sanontoja!) Mitä jos kerrankin ei kuuntelisi niitä kaikkia varoituksen sanoja päässään? Ehkä niiden tarkoitus onkin pitää meidät aisoissa, helposti käsiteltävänä, eli helpompi sitä marionettia on käsitellä, kun se ei lähde tuuleen ja tuiskuun seilaamaan yksinään vaan pysyy kiltisti pikkupurtilossaan ja tekee mitä pyydetään. Eli kuinka usein sanot itsellesi että et voi tehdä jotain? Koska luot itse esteitä tiellesi. Tahtomattasi.

Onko ne oikeasti rajottavia tekijöitä kuten vaikka että et voi voittaa uimahyppyjen mestaruutta, jos et uskalla hypätä kuin kakkosesta ja siitäkin vain nenästä kiinni pidellen? Voit silti uskaltaa! Ottaa vastuun siitä, että etenet pienin askelin. Yksi askel kerrallaan kiipeät niitä rappusia kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä huomaat seisovasi siellä kympissä, kädet levälleen hymy huulilla - ja hyppäät sulavasti ja kauniisti. Ja onnistut!

Sinä voit valita. Haluatko uskotella itsellesi, ettet pysty vai haluatko muuttaa vanhoja pinttyneitä uskomuksia ja möyhiä niitä ajatusmalleja siitä mitä voi ja saa tehdä. Jos muuten haluat rajoittavista uskomuksista päästä eroon, ota yhteyttä kerron miten se onnistuu  theta healing®  - menetelmän avulla!

Koska tottahan toki aina mukana tulee riskin lisäksi vastuu. Päätöksistä, Siitä, että menit tekemään jotain enemmän kuin ennen. Enemmän kuin odotettiin. Mutta eikö se silloin vain tunnukin hyvältä?

Mitä jos huomenna päättäisit tehdä tehdä jonkin asian toisin? Uskaltaa vähän enemmän? 

Olisi tosi kiva kuulla miten sinä onnistuit selättämään sen mielesi pikku peikon?