Mikä se on se Unelma?

Mikä se on se Unelma? Se, joka jäytää sisuksia eikä anna rauhaa? Se, joka vaatimalla vaatii toteuttamista, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Joka ajaa pois kotoa, kaikesta tutusta ympäristöstä. Pistää mietttimään asioita uudelleen, elämään erilailla. Joka opettaa pitämään Unelmansa omana tietonaan, koska hyvää tarkoittavat ihmiset omilla peloillaan muuten torpedoivat sen alas ja saavat pelon siemenen istutettua omaankin mieleen.

Unelman eteen pitää tehdä töitä, sanotaan. No, mä olen nyt hartiavoimin tehnyt töitä yhden suuren Unelman eteen kohta toista vuotta. Siihen liittyy myös se, että olen jättänyt taakseni asioita, jotka eivät enää palvele. Hirvittävän määrän materiaa, jota en todellakaan tarvitse kuormittamaan elämääni ja täyttämään kaappeja. Olen vienyt konttiin ja kierrätyskeskukseen järkyttävän paljon tavaraa - ehkä niistä on jollekin toiselle paljon enemmän iloa, kuin minulle. Yhdenlaista konmaritusta tämäkin - sitä mukaa, kun vaikka keittiötä kävi läpi, tuli sieltä poistettua yhtä sun toista tarpeetonta, josta en edes pidä ja jota on vain mukanaan kuljettanut jostain kumman syystä. Ja on se myös fengshuita - yhtälailla fengshuin mukaan on tarkoituksenmukaista pitää vain niitä esineitä ja tavaroita, jotka tuottavat iloa ja laittaa pois kaikki rikkinäiset esineet (eikä liimata kasaan) ja sellaiset, jotka tuovat pahaa mieltä tai muistoja aina, kun ne näkee ja joita pidetään jotain toista ihmistä kuin niitä varten, jotka niitä päivittäin näkee tai käyttää.

Olen jättänyt samalla taakseni myös jopa ihmisiä - tai lähinnä - sukulaisia, joihin en halua enää edes kaupassa ohimennessä vahingossa törmätä, koska niin paljon on pahaa välissä etkä enää jaksa olla se sylkykuppi, suvun musta lammas, joka on aina syyllinen, kunnes toisin todistetaan - eikä sitä oikeudenkäytiä koskaan käydä. On helpompi hengittää, kun ei tarvitse olla enää samoilla huudeilla. Miettiä miksei kukaan tule, miksei soita, ei onnittele edes merkkipäivänäsi, hautaa sotakirvestä, kun en itse enää jaksa. Edes nostaa sitä.

Ystävät kulkevat mukana elämässä ja olen kiitollinen teistä jokaisesta. Ystävät ovatkin monesti se perhe, joka paremmin ymmärtää ja tukee, tuntee sinut. Kaikki rakkaat kulkee kuitenkin aina mukana - jos ei muuten, niin sydämessä.

Tämän Unelman eteen olen jo pitkään tehnyt suunnitelmia. Se kaatuikin jo. Kaikki kolme mapillista suunnitelmia, piirustuksia, ideoita, kymmenien jollei satojen tuntien työmäärä - en halua nyt kertoa vielä enempää keskeneräisestä asiasta. En silti anna periksi. Jouduin tietämättäni epäoikeudenmukaisen kohtelun osaksi, tietämättömyyttä ja koska sitä tietoa ei annettu, vaikka pyysin. No, kaikella on tarkoituksensa, vaikka se vaikeaa onkin niellä tässä tapauksessa - koitan päästä katkeruudesta, mennä sen yli (ja olen jo tavallaan mennytkin) vaikka jossain syvällä vielä harmittaa ihan vietävästi. Miten ihmeessä saan Unelmani uudelleen rakennettua? Kun osa palapelin palasista puuttuu - eikä mitään tietoa mistä ja miten ne siihen uudesaan ilmaantuu? Vai onko tämän Unelman metsästämisen tarkoitus opettaa nöyryyttä? Luoja tietää, että sitä lajia kyllä löytyy jo ihan riittävästi. Oli miten oli, en anna periksi.

Sitä Unelmaa kohti olen nyt kulkenut kohta kaksi vuotta ja uskon, että se vielä tänä vuonna aukeaa. Toteutuu. Tavalla tai toisella. Sitä varten olen valmis sietämään epävarmuuttta, epätietoisuutta ja osin epämukavuusalueen ulkopuolella oloakin. Nyt on jo hypätty täysin tuntemattomaan. Pitää vain luottaa, että laskuvarjo toimii ja laskeutuminen on pehmeää. Aika näytää. Nyt on ollut järjestelyjen ja organisoimisen aika. Suunnittelujen. Mietinnän. Ja suuuren työn ja valtavan toiminnan - ei tämä Unelma ihan ilmaiseksi rakennu.

Unelman toteutumisessa on monta välivaihetta. Minulla ainakin. Kerran se jo vedettiin kokonaan pois. Ehkä maailmankaikkeus kokeilee välillä, kuinka tosissani olen - koittaa saada takaisin ruotuun, pysymään pienenä ja huomaamattomana, pyytämättä mitään - eikä varsinkaan vaatimaan mitään. Olemaan onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on. Ei saa kurkotella kuuseen? Mutta kun minä haluan! Ja minä aion myös Unelmastani pitää kiinni! Koitan valjastaa parhaan taitoni mukaan kaiken maailmankaikkeuden hyvän energian, enkelit ja muut auttajat mukaan, jotta ihana Unelmani vielä toteutuu - ennen ensi joulua sen pitäisi olla jo toteutunut. Unelmille pitää kuitenkin antaa myös tavoite, aikataulutus, ja sitten -ne siivet. Sitten ei muuta, kuin laitetaan sen laskuvarjo (tai siivet) selkään - ja annetaan mennä, tuulen tuivertaa matkalla ja auringon kuumottaa poskia. Ja nautitaan myös matkalla olosta, jokaisesta hetkestä mitä eteen tulee kohti suurta Unelmaa. Muistan myös olla kiitolinen, kiittää ajatuksen suomasta mahdollisuudesta suureen Unelmaan. Että voimme visioida ja luoda.

Mikä on Sinun suuri Unelmasi? Toteutuiko se? Olisi ihana kuulla!