Unia ja Enkeleitä

Mietin tänään mistä kirjoittaisin seuraavaksi - toisaalta paljon ajatuksia päässä. mutta jotenkin tänään ollut semmoinen päivä, etten ole saanut jäsenneltyä aihetta, liikaa ajatuksia, heh. Joskus käy niin. Eikö?

Viime yönä näin ihan kummallisia uniakin - voitte huokaista helpotuksesta: en avaudu tänne unestani, heh - sanon vaan, että aamulla sitä (opettavaista) seikkailua muistellessani vedin siitä muutamia johtopäätöksiä. Kuten että juuri -N-Y-T -  tämä hetki - on todella tärkeä. Ei meillä oikeastaan muuta olekaan. Sitä joskus jää menneeseen kiinni, eikä huomaa elää ollenkaan. Tai kaipailee jotain menetettyä rakkautta niin, että kipeetä tekee - vaikka tietää, että aika on mennyt jo, tilaisuudet valuivat ohi kuin sateiset päivät - ja ne kyyneleet sekoittuneet tiskiveteen jo ajat sitten. Kadotettu Soulmate - ikuisesti silti sydämessäni.

Unessani pyysin myös apua vanhalta lapsuudenystävältä. Jonka tosin menetin jo vuosia sitten. Tiemme erkanivat, kun joku vääristi sanomani ja hän loukkaantui siitä - minua enempi kuulematta. Se sattui silloin. Surin sitä aikani. Enää en edes ajattele, tai häntä edes elämääni haluaisi. Unitajuntani kuitenkin soitti hänelle - ei unessakaan tavoittanut tai apua saanut. Pärjäsinpä hyvin ilmankin.

Uneni muistutti myös siitä, miten tärkeää on se, että aina luottaa ja uskoo omiin päämääriinsä. Kuljin siinä nimittäin Juicen sanoja lainaten "läpi tuulen ja tuiskun" - vaikken tosin puuterihuiskua etsinytkään, heh - vaan minulla kuitenkin oli päämäärä, jota kohti surutta ihmenaisen voimilla vaaroista välittämättä selvitin esteen toisensa jälkeen. Kuvittelin hukanneeni muutamia asioita siinä matkan varrella vain huomatakseni perillä, että ne olivatkin kokoajan matkassani! En vain ollut osannut etsiä niitä.

Lopussa kuitenkin muistin taas kuunnella sydäntäni. Uskoa siihen. Toivon, että sinäkin kuuntelet sydäntäsi - ja vaikka aina puhutaan tunteen ja järjen valinnasta,  muistathan, että Egyptin muumioiltakin aikoinaan poistettiin palsamoinnissa kaikki tärkeät sisäelimet - yhtä lukuunottamatta. Sydäntä! Koska sielu asuu siellä. (Ja Sydän tuntee).

Niinpä nyt illalla mietin, mistä kirjoittaisin. (Vaikka johan se tuli kirjoitettua?) Niinpä pyysin Enkeleiltä apua siihen, mistä tulisi nyt kertoa...

ja nostin - sydämellä - muutaman kortin. Kuinka ollakaan: ystävät ja ystävien merkitys oli yhtenä mukana. Tänä päivänä minusta ainakin tuntuu, että kaikki sosiaalinen media on osittain vähentänyt ystävien kanssa yhteydenpitoa - ihmiset on niin olevinaan kiireisiä, huomaamattaan sovitaan, että nähdään sitten ensi kesänä, joka muuttuukin syksyksi... On työt, lapset ja puolisot - kenellä mitäkin. Aika kulkee armotta.

Kun edelleen: Aina on aikaa tavata hyvää ystävää/häntä, jota mietit/josta välität/jolla on sinulle merkitystä - se hetki on juuri nyt. Tee itsellesi palvelus ja laita viesti tai soita hänelle, joka mieleesi tulee tätä lukiessasi. Ehdota tapaamista. Kerro mitä hän sinulle merkitsee. Minä olen iloinen ja kiitollinen jokaisesta ystävästä, joka minulla on. Niin varmasti olet sinäkin. Vaikka sitä unessa pärjäisi kuinka hyvin yksinkin - usein tulee elämässä niitä esteitä eteen- ja ystävän kanssa on kivempi ne ylittää,  jakaa ajatuksia ja nauraa yhdessä.

Yhtenä muistutuksena oli myös se, että muistaisimme olevamme niitä valo-olentoja miksi meidät on luotu ja tänne maan päälle tuotu (johan runollliseksi heittäydyin). Mehän olemme energiaa kaikki, pienistä soluista ja dna -kierteistä tehty. Taikapölystä. Ja - noh, ehkä vähän inkivääristä ja kanelista - ja kenties niistä koiran hännän tupsukoista? ;) Meillä on jokaisella ihan mahtava voima sisällämme. Se pitää vain kaivaa esille, luottaa siihen sydämen viisauteen. Luottaa siihen, että on rakastettu. Ja että on tärkeä.

Ja johan meistä useampia on pienestä pitäen opetettu rukoilemaan iltasatu, pyytämään suojelusta rakkaillemme. Ehkä sitä ei enää tule tehtyä. Silti voi mielessään pyytää jotain korkeimman johdatusta - vaikka omaa Enkeliään - auttamaan tielle eksynyttä, tai apua tarvitsevaa. Enkelit ei voi auttaa, jos ei pyydä apua. Se on monelle aika vaikeaa. Itsellenikin. Sitä vain porskutetaan läpi vaikka harmaan kiven hampaat irvessä joskus, vaikka niin helppoa olisi pyytää apua. Enkeleiltä, jos ei ihmisiltä. Luota siihen, että saat apua. Ja asiat järjestyvät. Eivät ehkä niin kuin olit ajatellut - ehkä jopa paremmin?

Pyydätkö sinä Enkeleiltä apua elämän pyörteissä - ja jos, miten on asiat muuttuneet? Tätä en voi oikein muuten päättää, kuin toivomalla kaikille sydämestäni kauniita unia ja Enkelten kuvia <3
PS. Ilahduttaisit kovasti mieltäni, jos haluat jakaa tämän jollekin tai jättää minulle kommentin. Kiitos!