Mitä pelkäät - eli Ego vs Intuitio

Usein kuulee puhuttavan siitä miten egolla (anteeksi, Egolla) elämän eri tilanteisiin on loppujen lopuksi kaksi vaihtoehtoa: pelko tai rakkaus. Ja että kuinka sillä on suuri merkitys kummasta käsin teet päätöksiäsi. Yleensä Ego vaikuttaa siihen hurjasti. Egohan on mielemme luomus, rajaton ja määräämätön, jota kuitenkin kyselemättä kuuntelemme. Egomme määrää pitkälti sen miten ja minkälaisia päätöksiä tulee tehdyksi. Paitsi, jos osaa hyvin käyttää intuitiotaan - jossa tieto tulee jostain suuremmasta lähteestä - ja luottaa siihen. Rakkaus uskoo intuition luomisen voimaan.

Voimme pelätä erilaisia asioita. Niin työelämässä kuin parisuhteessa tai perheen parisssa - ihan missä vain. Pelko voi pitkälti ohjata käyttäytymistämme. Sitä voi tehdä asioita, vaikkei haluaisi, ihan vain koska pelkää mitä se vaikuttaa johonkuhun toiseen, tai että toinen suuttuu, loukkaantuu, pistää välit poikki, heittää lautaset lattialle, sanoo ikävästi tai sopimuksen irti. Mitä milloinkin. Tai pelätään, että itselle käy huonosti. Jos kertoo miten asiat on (noin niinkuin omasta mielestään) voi loukkaantua. eikä turha ole sekään sanonta, että don´t kill the messenger - niin usein olen sen itsekin kohdannut, että tiedän mistä puhun. Silti se oli tehtävä.

Meidän ego koittaa siis kaikin tavoin  puolustella tekojamme ja suojata, suojella meitä. Totuuden ja rakkauden hinnalla. Ja jos kerran ego koittaa suojella meitä - niin kysymys kuuluu: miksi ja miltä? Siltä totuuden tuskalta. Siltä, että asiat tuntuisivat oikeilta. Että laajenisimme sydämestämme käsin ja löytäisimme elämäntehtävämme. Loisimme ja eläisimme dharmaamme. Että joku kaunis päivä vain huomamme, ettemme oikeasti tarvitsekaan niin rankkaa suojamuuria, niin paljon piikkilankaa kuin on tullut ympärille rakennettua.

Pelko estää meitä näkemästä selkeästi - toisaalta emme tietenkään joudu ikäviin tilanteisiin, koska voimme näppärästi vältellä niitä, mutta kasvammeko silloin ihmisinä? Vai kuljemme vain silmät sokkona narusta pidellen, turtana tuttua reittiä pitkin - kertaakaan sivupolulle stiplaamatta? Silloin voi jäädä moni asia näkemättä, kauniit kesäkukat poimimattta ja suuri rakkauskin vain ajelehtii ohitsemme kuin pilvet kesäisellä taivaalla, koska olemme niin keskittyneitä egomme pelkoon, ettemme halua nähdä kauneutta ympärillämme, uskalla elää täysillä. Vai onko kaikki vain kuvitelmaa?  Onko niin, että ego meitä suojellessaan estää myös rakkaudellisia ajatuksia tulemasta läpi alitajuntaamme, manifestoituen elämäämme?

Ja mitä sitten, jos vähän sattuukin? Mitä sitten, jos joku loukkaantui tai itsestä tuntuu hetken pahalta - mikä se syy ikinä olikaan? Eikö sen jälkeen ole kuitenkin yleisesti hyvä fiilis, vähän niinkuin myrskyn jälkeen, kun ilma on puhdas ja raikas? Mitään ei tarvitse piilottaa - ei lakaista maton alle, eikä sprayata hyvää tuoksua pahan päälle sitä peittääkseen? Ja silloin sinulla on parempi tilaisuus luottaa itseesi. Uskoa itseesi! Ja omaan intuitioon. Koska se, jos joku, on oikeassa. Tosin - intuitio toimii parhaiten juuri silloin kun sen pitääkin. Eli jos ja kun saat niitä loistavia älynväläyksiä, lamppu syttyy - mahtava idea syntyy - toteuta se heti! Ei viidestoista päivä. Ei merkintää kalenterin kulmaan, että katsotaan sitten ensi kuussa, sitten kun ensin kahlaan nämä ja nämä sotkut pois alta.

Ehkä se olokin Enkelisi, joka ohjasi korvaasi kuiskuttaen sinut oikeaan paikkkaan, miten valinta veisi sinua eteenpäin elämäsi polulla. Intuitio - samoin kuin enkelit - tuo aina rakkaudellisia asioita elämäämme. Vai voitko muistaa jonkin hetken, jossa olisit intuitiivisesti saanut jonkin ajatuksen päähäsi ja jos heti lähdit sitä toteuttamaan - se ei olisikaan poikinut mitään hyvää? Minä en muista. Kuuntele niiden kevyiden siipien havinaa.

Eli meillä on tavallaan kaksi kiistelevää pikku apinaa päässämme - tai hyvä on, toinen - se pelko - olkoot se pikkuapina, intuitio voi olla sitten vaikka se apinoiden kuningas. Hih. Leikki sikseen. Intuuitio on kyllä se Suuri tieto, sisäinen viisaus, pieniä välähdyksiä suuremmasta tietoisuudesta, vaistonvarainen näkemys, tietämys ja tunne, joka on tarkoitettu juuri Sinulle. Sitä suosittelen kuuntelemaan. Sillä jos epäonnistutkin - ei yleensä se taivas kuitenkaan pudonnut niskaan, vaikka ensin siltä tuntuikin. Ja kun vähän möyhii, voi tomun alta paljastua jotain mitä ei osannut aavistaakaan. Eli ego yleensä koittaa tavalla tai toisella suojella meitä - joltain elämältä, että kulkisimme sitä tuttua hyväksi havaittua polkua pitkin emmekä hyppelehtisi pois polulta innoissamme kuin pikku puput. Intuitio sitä vasten - pyrkii viemään tutkimusmatkalle, tekemään asioita, joita et ole ennen tehnyt. Menemään oman mukavuusalueen ulkpuolelle, uskaltamaan - avaamaan siipesi. Lentämään kohti unelmiasi!

On siis hyvä tunnistaa oma pelkonsa - enkä tässä tarkoita jotain ns oikeaa pelkoa, vaan pelkoa epäonnistumisesta - pelkoa asioista, joita ei ole edes tapahtunut eikä ehkä koskaan tapahdukaan. Miten paljon turhaa energiaa siihen tuhlautuukaan...

Helpompi olisi kuunnella sisintään, sitä sydämen ääntä. Oli se Sinulle sitten sydän tai enkeli, joka niitä asioita korviisi lempeästi kuiskuttaa ohjaten välillä avartamaan, välillä takaisin polulle. Siihen tarvitaan kuitenkin voimia ja päättäväisyyttä kuunnella sitä ja jättää se pelko sivuun, tylysti sysätä pois kaikki peikot mielestään. Ja uskoa. Ja luottaa. Koska rakkaus. Se voittaa aina.

Kiitos kun luit ja ihana jos haluat kommentoida jotain.