torstai 25. elokuuta 2016

Irtipäästäminen Fengshuin avulla

Usein tulee tilanteita, että täytyy käydä kaappeja läpi - viedä osa lapsen leluista tai kirjoista kirpputorille tai käydä omat vaatteet läpi, mitä enää käyttää. Yksi hyvä kohta elämässä on muutto. Tai jos innostuu muuten vaan käymään läpi tavaransa  - ihan kaiken. Silloin puhdistuu ei vaan mieli vaan ihan valtava määrä vanhaa energiaa, josta olisi ja oli jo korkea aika irtipäästää.

Ympäristöllämme on valtavan suuri merkitys elämäämme. Missä ja miten elämme - miten ympäröimme itsemme ja minkälaisessa energiassa elämme ja olemme. Ympäröimme kotimme monesti niin paljolla turhalla materiaalilla, että saatamme unohtaa sinne sekaan itssemmekin!

Fengshuin mukaan elementtejä on viisi erilaista: vesi, tuli, puu, metalli ja maa. Meistä jokainen kokee elementit erilailla riippuen myös siitä, mitä niistä itse edustamme (monta eri tapaa asiaa tutkia) - eli käyttäydymme erilailla ja keräämme erilailla roinaa (clutter) ympärillemme riippuen siitä mikä elementti tuntuu läheisimmältä.  Silloin esimerkiksi metallielementtiä edustava ihminen on enemmänkin organisoitunut ja haluaa pitää asiat järjestyksessä kun taas vaikka vesi elementtiä edustava kaipaa jotain luovaa ympärilleen. Yleensä maa elementttiä olevat ihmiset tykkäävät paljon kaikista tavaroista, he haluavat kerätä juuri ehkä niistä tunnesyistäkin tavaroita ympärilleen, erilaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ja sitten niistä on vaikea luopua, mistään ei tahtoisi päästää irti.


Me yksinkertaisesti näemme asiat omalla tavallamme - on kuitenkin hyvä joskus tiedostaa asiat mitä tekee, mitä säästää, miksi jostain on vaikea päästää irti, vaikka ehkä haluaisikin. Miksi on niin vaikea heittää pois tai lahjoittaa eteenpäin jotain vanhoja tavaroita? Sellaisia, joita tietää, ettei enää ikinä tule tarvitsemaan. Kuinka usein niitä sieltä laatikosta käy hiplaamassa ja muistelemassa? Tuskin koskaan.
Monesti jäämme vain kiinni johonkin tavaraan jostain tunnesyystä - ei voi laittaa pois jotain lapsen vauvavaatetta vaikka, koska se oli niin lutunen. No, voihan niitä muutaman säilyttää, toki. Mutta jos niitä lutusia on viisi kassillista - eikä uusia lapsia tulossa tai lapsenlapsista tietoakaan - kannattaako kaikkia säilyttää? Ehkä voisi tehdä vähän rankemman sorteerauksen. Minulla ei ole enää tätä ongelmaa - lainasin aikoinaan kaikki omien lasteni vauvanvaatteet ja sain vuosien päästä takaisin jonkun toisen sukupuolen (ei -polven) vaatteita nukenvaatteilla höystettynä - eli vola´: pääsin tuosta ongelmasta kertaheitolla! Ei tarvinnut mietttiä voiko jostain ihanasta laskea irti. Kaikki meni.

Omien vaatteiden kohdalla olen hillonnut jotain vaatetta vuosikausia - jos joskus vielä käytän sitä. Nyt olen rankalla kädellä käynyt läpi ja laittanut ne vuosia odottaneet nahkahousutkin pois - hyväksyn sen, etten nyt vain yksinkertaisesti mahdu niihin ja tokkopa enää käyttäisin, jos mahtuisin. Ne kuuluivat johinkin ihan toiseen elämään. Tai ehkä ne ei vaan sovi mun pirtaan.

Samoin voi olla jonkin ihanan maljakon kanssa, joka lahjaksi saatu, muttet pidä siitä? Mieti mitä energiaa se silloin värähtelee kotonasi? Aina kun näet sen? Onko se sellainen tavara, jonka haluat ehdottomasti säilyttää ja rakastat sitä - sitten miettiminen lienee turhaa, mutta jos kyse on jostain vaasista, jonka otat esille vain silloin kun sen antaja tulee kylään, jotta hänelle tulisi hyvä mieli niin suosittelen päästämään siitä irti. Ei ketään tarvitse mielistellä - se ei tee hyvää kummallekaan.

Aina puhutaan siitä, miten asiat pitää olla järjestyksessä ja organisoitu. Omalla työpöydällänikin odottaa pino paperita, jotka pitää selvittää. Siis pitää, ei pitäisi! Ne harmittavat siinä joka päivä enkä ole saanut itseäni niskasta kiinni, että kävisin sen läpi, aina on jotain muuta. Olevinaan. Mietin myös millä baguan alueella ne siinä ovat -kun näen pinon joka päivä se rassaa, kun en saa niitä perattua. Nyt olen antanut itselleni kaksi viikkoa aikaa käydä ne läpi. Tiedän miten paljon tekemätön asia syö ja vie energiaa. Se myös vie energiaa jostain uudesta, jota haluaisin aloittaa - mutten voi kun pino naputtaa tuossa vieressä syyllistäen.

Kuulutko sinä niihin, joilla tuppaa olemaan kotona tavaraa vähän siellä ja täällä? Itseaisiassa paljonkin. Kaapit pursuaa tavaroita - jos kutsumattomia vieraita tulee (tosin tänä nettiaikakautena taitaa olla aika vähissä) niin tulee kiire kasata kamat tylysti pyykkikoppaan ja saunan lauteille pyyheliinan alle piiloon. Keittiössä sama juttu: kippaat suurimmat romppeet muruineen päivineen johinkin laatikkoon? Ei kuulosta hyvältä. Silloin käy äkkiä niin, että se kaikki tavaramäärä vie meitä - syö meidän energiaa, väsyttää. Ei anna elämästä otetta.

Jos tavaraa on niin paljon, etttä tuntuu että uuvut sen alle - jotain tarvitsee tehdä. Ihminen tottuu asioihin. Tottuu siihen, että keittiönpöydällä - ja muillakin kenties - on tavaraa niin, ettei pintaa näy: siihen jää koulukirjat, kuivat ruokaostokset, postit, viikon vanhat postit, kaapista kaivetut tavarat, jotka eivät löytäneet koskaan paikkaansa, käytetyt kahvimukit... ja sitten vielä tuolinnojalle heitetyt puserot ja vaatteet, jotka jossain vaiheessa jäivät hetkeksi lepäämään siihen käsinojalle. Ja ennenkuin huomaatkaan, sama juttu sohvalla - sohvalta löytyy vaatteita selän taakse tyynyksi ja kun etsit sitä tv-kapulaa  ristisanatehtävien alta, saattaa kätesi sujahtaa viikon vanhaan tyynyn alle piiloutuneeseen leivänkänttyyn. Ei kuulosta hyvältä, eihän?

Me hyväksymme monesti hiljaa tottuen siihen, että sitä tavaraa vain valuu jostain mustasta aukosta - perheenjäsenet ovat kukin tottuneet ajan myötä siihen, että kaiken voi laskea hetkeksi käsistään - ja joku ne sitten hikipäissään siivouspäivänä koittaa epätoivoissaan laittaa paikoilleen - tai pyörii ympyrää, kun ei paikkaa kenties ole. Tavaraa on liikaa.

Ja mitä tämä kaikki tekee sille energialle mikä kodissamme vallitsee? Sanomattakin on selvää, ettei silloin hyvä, vitaalinen chi energia pääse kiertämään kotonamme tuoden niitä kaipaamiamme uusia hyviä tuulia, kirkkaita ajatuksia ja harmoniaa ympärillemme. Olo on lähinnä uupunut ja väsynyt. Niin väsynyt, ettei jaksa edes siivota. Ja siitähän seuraa pian se, ettei ole enää vain sotkuista vaan on myös likaista - ja jos niin pitkälle menee: se on jo pelottavaa, koska se äkkiä alkaa vaikuttamaan ihmisen mielenterveyteen ja äkkiäkös sitä masentuu, jos ympärillä on kaikenlaista sotkua ja tavaraa, joka ei sinne kuulu. Varsinkin, jos niihin sisältyy vanhoja tunnetiloja, silloin jäämme vangiksi kotiimme tavaroidemme keskelle ja saattaa huomata, että tavaroista tulee rakkaimpia, kuin omista läheisistä.

Ja joskus on hyvä muistaa, ettei mitään täältä mukaansa saa kuitenkaan. Käärinliinassa kun ei ole taskuja. On hyvä olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut ja osata laittaa sen eteenpäin jollekin toiselle, kun ei se enää palvele.


Olisi hyvä tarkistaa millä baguan alueella kaikki mahdollinen clutter eli roina sitten kodissasi sijaitsee? Sillä on luonnollisesti suuri merkitys - jos vaurausalueesi esimerkiksi on täynnä selvittämättömiä papereita, tuskin tarvitsee ihmetellä miksei rahaa virtaa sisään kuten toivoisit. Tai jos rakkauskulmaus on siivouskaappina - ehkä olet sen rakkautesikin siivonnut siinä samalla pois? Vaikka puhe onkin irtipäästämisestä... ei kaikesta tarvitse luopua - eikä ainakaan,  jos rakastaa -eihän?

Alussa oli puhe siitä tunteesta. Tunne voi olla niin voimakas, että ei uskalla päästää irti vanhasta. Jos ei muuta tulekaan? Jos sitä vielä joskus tarvitsee? Silloin emme päästä uusia asioita elämäämme. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettäkö mitään ei saisi säästää - toki meillä jokaisella on varmasti tavaroita, joilla on suuri tunnemerkitys ja hyvä niin. Ja vielä parempi ,jos se on positiivinen iloinen tunne, mikä siitä välittyy. Etttei nurkkiin kerry vain sellaista entistä, pysähtynyttä energiaa, joka lamauttaa. Tarkoitus ei ole jumittua, ei jähmettyä, ei jäädä paikoilleen. Vaan avartaa maailmankuvaansa. Päästää irti niistä asioista tai tavaroista, jotka eivät tässä kohtaa palvele ja tehdä tilaa uusille asioille elämässä.

Siksi se irtipäästäminen on tärkeää. Sulkea yksi ovi, jotta se toinen voi aueta. Avata ikkunat, jotta raikasta ulkoilmaa  pääsee sisälle. Tai Fengshuin mukaan: tuulta ja vettä - eli annetaan pärskyvien sadepisaroiden ikkunalaudalta värähdellä kotiimme energiaa raikkaiden syystuulien mukana!

Laitathan taas kommenttia, kiitos paljon - olisin siitä hyvin iloinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos! Voit jättää kommenttisi myös nimettömänä, jos haluat. (tai lisää nimesi kommenttiin). Se julkaistaan heti hyväksynnän jälkeen.