Tietenkin on jo kohteliasta ja kuuluu hyvin tapoihin kiittää, jos saa jotain - oli se sitten aineetonta tai aineellista hyödykettä (miten kummallinen sana, vähän kuin turhakekin) kuitenkin sen pienen kiitos-sanan olisi hyvä kummuta jo käytöstavoista. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä - vaikka se onkin pohjana tähän.
Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut. Mitä on. Mitä näkee. Mitä kokee. Mitä omistaa. Mitä tulee vielä tulevaisuudessa saamaan. Tapahtumaan. Olemaan.
Eli olen itse kirjoittanut parin vuoden ajan - välillä innokkaasti ja joskus myönnetään, se on unohtunut mukamas kaiken kattavan mukamuka -kiireen keskelle - kiitollisuuskirjaa. Se voi olla mikä vaan pieni mielellään kovakantinen, tukeva pieni kirjanen. Sinne voi kirjoittaa kaikkia asioita, joista on kiitollinen - kuten vaikka esimerkiksi tänään voisin kirjoittaa vaikkapa näin:
Olen kiitollinen rauhasta.
Olen kiitolinen terveydestäni.
Olen kiitollinen siitä, että jääkaappissa on mansikoita ja eilen tehtyä mansikkamustikkakiisseliä.
Olen kiitollinen ihanista lapsistani.
Olen kiitollinen niistä ystävistä, jotka vielä ovat läsnä elämässämme.
Olen kiitollinen silmistäni, joilla näen kaiken ja vähän enemmän.
Olen kiitollinen, että saan maalata ja luoda.
Olen kiitollinen siitä, että kotona on hyvä harmonia.
Olen kiitolinen että osaan ommella.
Olen kiitollinen, että saan tehdä enkelikorttitulkintoja.
Olen kiitollinen, että saan olla juuri näiden lasten äitinä.
Olen kiitollinen ilosta ja huumorista elämässämme.
ja niin edelleen...
Kirjan toiselle puolelle kirjoittaisin asioita, joita haluan ja toivon tapahtuvaksi, eli kirjoitan nekin siinä muodossa, kuin ne olisi jo tapahtuneet. Ikään kuin manifestoiden ne jo tapahtuneeksi.
Muutenkin koitan aina hulluuteen asti välttää sanoja yrittää - pitäisi - pakko. Uh, miten ahdistavia sanoja. Eli mitään ei ole pakko tehdä! (paitsi kuolla) Vai viekö joku muuten saunan taakse? (Se on muuten jännä paikka se saunan taakse - osasto: sinne aina viedään - eikä sieltä koskaan tulla takaisin.) Ja jos joku sanoo, että yritän tulla kello seitsemäksi, hän voi surutta tulla puoli kahdeksaan, koska vain yritti - ja epäonnistui. No big deal. Tai kun sanot, että pitäisi tehdä jotain - se jo itsessään pitää sisällään ajatuksen, ettet oikeasti halua - joku instanssi tai oma pää vain määrää tekemään jotain. Eli kannattaa miettiä miten puhuu. Myös itselleen. (ja varsinkin itselleen).
Olen kiitollinen ihanasta rakastavasta parisuhteesta.
Olen kiitollinen, että saan tehdä työkseni sisustuksia ja käyttää fengshuita.
Olen kiitollinen, että asunto-asiat on heinäkuussa ratkaistu parhaimmalla tavalla.
Olen kiitollinen kasvavasta selvänäköisyydestäni ja intuitiosta.
Olen kiitollinen, että kaikki järjettömät takaisinperinnät on kumottu.
Olen kiitollinen uudesta autosta, jota voin käyttää työssäni (ja tietenkin muulloinkin).
Olen kiitollinen, että saan kokea rakkautta ja rakastaa.
Noh, johan nyt lähti henkilökohtaisia juttuja eetteriin. Glub. No, siitä voi sitten ottaa mallia ja tehdä omat kiitollisuuden asiansa.
Nämähän voi muuttua joka päivä ja monesti muuttuukin. Olen huomannut itse, että jos jokin asia on semmoinen, jota olen kovasti toivonut ja kirjannut sen toiselle lehdelle - ja jos joskus olen vanhaa kiitollisuuskirjaa selannut, huomaankin, että hei: tuo asiahan tapahtui jo! Jee!
Eli pitää vain uskoa ja luottaa. Antaa maailmankaikkeudelle mahdollisuus toteuttaa kaikki unelmat. Luottavaisin mielin. Kiitollisin sydämin. Ja hei - saa taas kommentoida! Olisin siitä kiitollinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Voit jättää kommenttisi myös nimettömänä, jos haluat. (tai lisää nimesi kommenttiin). Se julkaistaan heti hyväksynnän jälkeen.