Unelmien toteutusta

Jokainen meistä on varmasti miettinyt mitä kaikkea haluaisi tehdä? Muistatko vielä minkälaisia unelmia sinulla oli pienenä? Mitä toivoit? Minkälainen halusit olla? Mä ainakin muistan, että halusin olla laulaja - sitte siskojen kanssa laulettiin joku onneton vessapaperirulla mikkinä, heh - eikä se kyllä menoa haitannut. No ei musta tullut laulajaa. Mitä nyt kotona omaksi ilokseni - tai satunnaisesti joskus harvoin saatan laulun lurauttaa, jos karaokeen meen - eli siis harvoin. Niin ja sitten mä halusin olla näyttelijä. (Ja jos olisin ollut, niin jossain leffoissa - suureellisissa). No, nyt näyttelen satunnaisia erilaisia osia sitten tässä elämän kestävässä näyttömössä.

Unelmat muuttuu ajan myötä. Tottakai - kyllähän sitä ihminenkin muuttuu - jos ei, on jotain kummallista tai sitten on eletty elämätöntä elämää, jos ei ajatukset ja haaveet ajan saatossa muutu.

Miksi sitten ihmiset jumiutuu? Jatkaa suhteessa, joka ei anna mitään? Duunissa, jota inhoaa? Jos elämän ainoa ajatus on odottaa sitä perjantaita, että on vapaata ja pääsee viikonlopun viettoon - tai vielä pahempi: voi vetää pään täyteen; se on minusta jo vähän surullista. No, jos se onnellliseksi tekee? Niiden päivien myötä kuitenkin viikot vierivät, vuodet kulu(tta)vat ja elämä kulkee ohi.

Jokaisesta päivästä olisi hyvä nauttia. Unelmoida. Tehdä siitä paras ikinä! Sanoa kaikki mitä sydämellä sanottavana on. Miksi meillä on niin paljon kaikkia säädettyjä sääntöjä, miten ihmisille ei saa sanoa mitä haluaa, ei saa kehdata, ja pitää miettiä mitä se oikeen ajatteleekaan (jos ollenkaan) tai mitä jos menetän kasvoni. Mitä jos? Mitä jos se olisikin elämäsi paras päätös! Kukoistava ajatus, josta lähtisi ties mitä ihmeellisiä, upeita polkuja avautumaan - jotain mitä ei osaa edes ajatella vielä? Elämällä on kummallinen tapa yllättää.

Eikö olisi ihanaa, jos jokainen voisi tehdä juuri sitä mitä haluaa, missä on hyvä, mihin on intohimoa eikä vain - uuh, se ruma sana: pakko. Koska mitäänhän ei oikeasti ole pakko tehdä. Ei edes mennä sinne inhokkiduuniin.

Sen sijaan olisi erittäin suotavaa miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä. Mitä on aina halunnut? Mitä tekisi jos olisi kaikki valta maailmassa tehdä? Ja sitten pikkuhiljaa niitä esteitä purkamaan  - onko ne oikeasti ihan oikeita esteitä vai onko ne vain kuvitteellisia, jotain hidasteita, asioita, joita ei halua kohdata? Joo, tiedän - helppo sanoa, itse pähkäilen ihan samojen asioiden kanssa monesti.

Mieti omia unelmiasi. Onko liian myöhäistä toteuttaa? Soittaa sille ihmiselle, jota sydämesi kaipaa? Nostaa se (kuvitteellinen) luuri ja antaa soida. Vaihtaa unelmien työpaikkaan - tai ainakin tehdä ensimmäinen siirto sitä kohti? Pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa toiselle paikkakunnalle? Ehkä peräti toiseen maahan? Matkustaa jonnekin salaperäiseen paikkaan, jota olet lykännyt ja siirtänyt vuodesta toiseen? Tehdä kenties lasten kanssa jotain kivaa, mistä olette vaan puhuneet? Pyytää joku ihana ihminen illalliselle? Aloittaa ihan uusi ura, josta olet aina haaveillut?  Myydä ne vanhat perintöhopeat sieltä piirongin laatikosta ja lähteä kouluttautumaan niillä rahoilla?

Ei sen unelman tarvitse olla iso ja elämää suuntaa muuttava. Pieni askel riitttää.

Loppujen lopuksi. Tarkoitus on varmaankin olla onnellinen. Ja rakastaa. Hyvin helppoa siis? 

Olisin iloinen, jos kerrot omista unelmistasi tai ajatuksistasi kommenteissa, kiitos!