Metsän energiaa

Miten etuoikeutettuja olemmekaan, kun meillä on vielä luontoa ja luonnossa mustikoita ja kohta sieniä ja puolukoita! Ihan mahtavaa! Mikäs sen ihanampaa, kuin laittaa saappaat jalkaan ja kippo käteen ja lähteä metsään, hyvä mieli takataskussa.

Ja välillä voi toki käydä halaamassa puita -jos haluaa. Tai uskaltaa. Kukaan ei ole näkemässä ja siitä saa kummasti energiaa - ja mitä väliä, jos vaikka joku naapuri näkisikin? Ainahan niitä kylähullun nimellä varustettuja on nurkissa pyörinyt, hehe. No vitsivitsi - metsässä saa ollakin vähän hassu, ei haittaa. Jossain näin kuvan, jossa oli metsää ja sen edessä kyltti, johon oli kirjoitettu haliwood - loistava keksintö! Sinne siis!

Sitten voi tietenkin mietttiä sitä ikuista pikku pähkinää purtavaksi - eli että jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa - kuuluuko siitä silloin ääni?

Veikkaanpa, että suomalaisille ainakin luonto merkitsee ylipäätään paljon. Jos jokin asia vaivaa mieltä - aina voi lähteä kävelemään. Suosittelen kuitenkin kävelyä ihan ilman mitään lappuja - silmillä tai korvilla - saat paremmin metsän energioista kiinni, olet enemmän läsnä ja voit tuntea tuulen ja takanakulkevat askeleet, etteivät pääse ohikulkiessaan yllättämään. Kumpikaan. Mutta se kävely.  Ah, miten meditatiivista se voikaan olla. Ei sellaista ongelmaa ole, joka ei kävellessä häviäisi mielestä. Tai saattaa jopa olla, että keksii jonkin elämyksen tai uuden ratkaisun, jota ei ole tullut ajatelleeksikaan. Eikö?

Välillä aina saa lukea näitä juttuja siitä, miten marjastaja törmäsi karhuun tai hirveen tai kettuun... Pitänee muistaa myös se kuitenkin, että metsä on eläinten koti - me ollaan siellä vaan käymässä - ja valitettavasti sitä harvennetaan (sekä määräalaltaan että puiltaan) säännöllisesti ja otetaan aina pala sieltä, toinen täältä - miettimättä lainkaan (koska raha ratkaisee) mitä se mahdollisesti tekee kaikelle metsässä elävälle elämälle. Eikä niiltä ketuilta kysytä.

No, jos nyt mustikoita haluaa mennä poimimaan - on toki paras aikakin. Miten ihania mehukkaita ne onkaan. Termariiin vaikka lämmintä kaakaota mukaan ja matkaan. Kyllä siellä metsässä sielukin lepää!

Katsokaa nyt tätä kaarnan palaa puussa - sehän on oikea taideteos, kun sitä läheltä katsoo! Miten millimetrin tarkkaa piirtoa jokainen pieni palanen. Joskus on hyvä nähdä vähän metsää puilta...

Itse kuitenkin pidän enemmän merestä kuin metsästä - jos niitä nyt voi mitenkään laittaa edes samalla viivalle, eika voikaan. Tykkään kuitenkin siitä suolaisesta merestä, aalltojen pauhusta - se on vähän isompaa energiaa kuin metsän rauhallinen - no, paitsi tietysti myrskysäällä. Meren rannalla kävely on hyvin meditatiivista myöskin - kummasti siinä ajatukset selkiintyy. Pelkästään ulapalle tuijottaessa.

- on se luonto vaan niin ihmeellinen. Vai mitäs olet mieltä?